Haavoittuneen naispoliisin taistelu kuoleman kielistä herätti kollegat auttamaan: ”Hän säästi ihmishenkiä”

Sisun Satanen -ultrajuoksutapahtuma järjestettiin lauantaina Uudenmaan seudulla. Pelkonen juoksi sadan kilometrin matkan, ja Foxell tuli mukaan viimeiselle kilometrille.

– Heidi sanoi keväällä jo haluavansa tulla viimeiselle kilometrille mukaan. Mutta eihän sitä ikinä tiedä, onnistuuko se. Sanoin, että se olisi tosi hienoa, jos vaan onnistuu.

– Lopulta kaikki meni ihan putkeen. Kahdeksan jälkeen illalla nähtiin Heidin kanssa Varistossa ja siitä oli suunnilleen kilometri maaliin. Se tultiin kävellen ja juosten.

Yllätti tapahtuman seuraajat 

Pyörätuolilla liikkuneen Foxellin ilmestyminen maaliin oli yllätys tapahtuman seuraajille.

– Heidillä oli muutamia ystäviä siinä odottelemassa. Mutta en ollut kertonut omalle huoltoporukalle tai kenellekään muullekaan siitä, Pelkonen muistelee.

– Kyllähän siinä oli tunteet pinnassa. Takana oli pitkä projekti. Juoksupäivä oli siirtynyt muutaman viikon, kun elokuun alussa tuli flunssa. Kun sai hoidettua homman niin kuin oli ihmisille luvannut ja itse suunnitellut ja Heidi pääsi vielä paikalle, fiilis oli ikimuistoinen.

"Heidi haluaa vielä poliisiksi. Hän on tosi määrätietoinen ja katsoo eteenpäin. Kyllä poliisikoulullakin odotellaan, että Heidi pääsee viimeistelemään opinnot sinne."

Pelkonen kertoo, ettei julkisuuteen ensimmäistä kertaa sunnuntaina astunut Foxell anna tällä hetkellä haastatteluja, vaan keskittyy kuntoutumiseensa. Foxell kertoi juoksutapahtuman jälkeisistä tunteistaan blogissaan.

– Edessä on pitkä urakka. Kolme vuotta Heidi on lähinnä maannut sairaalan sängyssä ja käynyt leikkauksissa. Siinä joutuu lähtemään aika alusta liikkeelle. Hän opettelee kolmatta kertaa kävelemään, koska leikkauksia on ollut niin paljon, Pelkonen toteaa.

"Heidi joutui maksamaan kalliin hinnan"

Pelkosen mukaan Foxellin toipuminen on mennyt parempaan suuntaan.

– Näin hänet ensimmäisen kerran keväällä, ja mitä nyt näin viikonloppuna, niin huomaa, että kuntoutuminen etenee, vaikka se ei tietenkään ole nopeaa. Heidi on tosi motivoitunut, mihin varmasti vaikuttaa myös urheilijatausta. Hän on taistellut itsensä kuolemankielistä tähän pisteeseen, mikä on jo itsessään huikea suoritus.

– Heidi haluaa vielä poliisiksi. Hän on tosi määrätietoinen ja katsoo eteenpäin. Kyllä poliisikoulullakin odotellaan, että Heidi pääsee viimeistelemään opinnot sinne. Se oli kuitenkin työharjoittelujakso, kun ammuskelu tapahtui.

Pelkonen kehuu Foxellin toimintaa yli kolmen vuoden takaisessa ammuskelussa, jossa kuoli kaksi ihmistä.

– Ammuskelun viimeinen laukaus oli se, joka osui Heidiin. Ensimmäisen partion saapuminen paikalle lopetti ammuskelun. Kyllä siinä säästyi varmaan ihmishenkiä. Mutta Heidi joutui maksamaan siitä kalliin hinnan. 

Tuomas Pelkosella on useiden vuosien kokemus henkisesti ja fyysisesti vaativista ultramatkoista. Vuonna 2010 oma pyöräilyhaaste pisti pyöräilemään Vantaalta Ouluun, matkaan meni 27 tuntia.

Toivoa paremmasta

Pelkonen kertoo, ettei ole koskaan joutunut poliisin urallaan aseelliseen välikohtaukseen.

– Sellaiset ammuskelut ovat harvinaisia Suomessa. Minulla ei ole ollut vammojakaan. Onnekkaasti olen saanut elää ehjän elämän, minkä vuoksi on mukava pystyä auttamaan tällä tavoin.

Pelkonen sanookin olleensa erityisen iloinen siitä, että sai Foxellin seurakseen 100 kilometrin matkan lopuksi.

– Juoksu oli Heidin hyväksi, joten olisi ollut vähän vaillinaista, jos hän ei olisi ollut paikalla, kun maaliin tullaan. Ihmiset elivät siinä täysillä mukana.

"Ensimmäisen partion saapuminen lopetti ammuskelun. Kyllä siinä säästyi varmaan ihmishenkiä. Mutta Heidi joutui maksamaan siitä kalliin hinnan."

– Heidi oli kaikesta tosi iloinen. Se välittyi kuvista ja kaikesta. Hän ei ole tietenkään päässyt niin paljon käymään ulkona. Blogikirjoituksissa on ollut viime viikkoina leffassa käynti ja Jari Sillanpään konsertti Olympiastadionilla.

Pelkonen sanoo aikovansa pitää yhteyttä entiseen koulukaveriinsa jatkossakin.

– Lasten kanssa ollaan käyty katsomassa häntä sairaalassa, ollaan suhteellisen säännöllisesti vaihdettu kuulumisia ja varmasti käydään myös kuntoutuslaitoksella katsomassa uutta ympäristöä.

Nähdäänkö kaksikko joskus tulevaisuudessa ehkä yhteisellä lenkillä?

– Kyllä se varmaan tulee tapahtumaan. Aikatauluista ei voi sanoa, mutta sieltä se päivä tulee.