Funktionalismin eli "funkkiksen" ihailu on tälle ajalle ominainen ilmiö. Funkkis-tyylin tavoittelua näkee mm. uutta muotoilua edustavissa astioissa, valaisimissa ja huonekaluissa. Funktionalismille ominaisia piirteitä ovat tarkoituksenmukainen suunnittelu, selkeys, geometriset, puhtaat muodot ja käytännöllisyys.
Funktionalismin uusi esiinmarssi
Funktionalistiset piirteet muotoilussa, arkkitehtuurissa ja sisustusarkkitehtuurissa ovat nousseet ajassamme muoti-ilmiöksi. Vanhoja funkkis-rakennuksia on alettu arvostaa uudella tavalla, eikä ainoastaan kulttuurihistoriallisista syistä. Helsingin Lasipalatsin kunnostaminen on hyvä esimerkki kulttuurisen arvostuksen ja suuren yleisön suosion yhteen osumisesta: restauroitu Lasipalatsi ja sen useat kahvilat kokoavat monenlaisia kaupunkilaisia viihtymään keskelle arkkitehtuurin historiaa. Osaltaan funktionalismin saamaan huomioon on vaikuttanut myös se, että vasta pari vuotta sitten vietimme maamme merkittävimmän funktionalistin, Alvar Aallon 100-vuotisjuhlavuotta.
Funkkis-lipastot, -pöydät ja -tuolit ovat haluttua tavaraa kirpputoreilla ja huutokaupoissa. Kyse ei kuitenkaan taida olla pelkästään nostalgian tavoittelusta tai antiikkivillityksestä. Selitys ilmiölle saattaa löytyä paljon syvemmältä: uudesta, nopeasta yhteiskuntarakenteen muutoksesta.
Funktionalismi sopii ajan henkeen. Käytännöllisyys, tarkoituksellisuus ja yksinkertaisuus koskettavat tämän päivän ihmistä. Uuden modernin suomalaisen muotoilun selkeä ja käyttötarkoitusta silmällä pitävä muotokieli on sukua 30-luvun funktionalismille.
Puhuttaessa funktionalismista muotoilun alalla voidaan tarkoittaa kahta asiaa: joko 30-luvun arkkitehtuurissa, muotoilussa ja sisustuksissa näkyvää tyyliä, johon erityisesti lempinimi funkkis viittaa, tai sitten funktionalismia ideologiana, joka ei ole kadonnut suunnittelukulttuuristamme missään vaiheessa 30-luvun mentyä. Sarjatuotanto ja standardoidut kalusteet kuuluvat funktionalistiseen ajatteluun.
