Lapsuuskokemuksistaan romaanin kirjoittanut näyttelijä Peter Franzén on juuri nyt kiireinen mies. Hän filmaa Harjunpää ja paha pappi –elokuvaa ja vastailee samalla kysymyksiin tänään julkaistusta esikoisromaanistaan. Tumman veden päällä yllättää lukijat aiheellaan ja etenkin sen omakohtaisuudella.
– Kirjalla on runsaasti yhtymäkohtia minun lapsuuteni, mutta en halua eritellä miltä osin. Sanotaanko nyt niin, että tiedän kyllä mistä kirjoitan, Franzén taustoittaa alkoholismista ja perheväkivallasta kertovaa kirjaansa.
Kirja kuvaa pienen pojan, Peten, elämää Franzénin synnyinseudulla Keminmaalla. Pete elää pienen pojan seikkailujen värittämää ja huoletonta arkea, kunnes perheen isän alkoholismi alkaa saada ikäviä muotoja ja hän pahoinpitelee sekä perheen äitiä että Peteä.
”Isä kuristaa äitiä vielä hetken ja äidin kädet valahtavat sivuille rentoina. Ihan kuin äiti nukahtaisi, mutta hänen kasvonsa ovat ihan siniset ja silmät ovat kääntyneet valkoisiksi. Isä päästää äidin käsistään ja äiti tippuu lattialle. Kuuluu kova tömäys, kun äidin pää osuu lattiaan. Menen hänen viereensä.”
”Herään koputukseen. Miehen ääni kuuluu vaimeasti ikkunan takaa. Kutsuu äitiä nimeltä. Äiti nukkuu sikeästi sängyssään ja pikkusisko myös. En uskalla sanoa mitään. Sälekaihdin on kiinni, mutta ulko-oven lampun valo heijastuu vähän säleitten välistä ja olen näkevinäni hahmon liikkuvan ikkunan takana. Tuntuu, että olen ihan yksin huoneessa, vaikka jaamme makuuhuoneen äidin ja siskon kanssa. Tunnen äänen.”
– Haluan tällä tekstillä herätellä ajatuksia lapsen asemasta ja lapsen oikeuksista. Jokaisella lapsella pitäisi olla turvallinen koti ja perhe; ihmisiä joihin voi turvata ja luottaa. Jos tätä turvaa ei ole, maailma vie minne haluaa, Franzén pohtii.
