Finnwatch: Suomen verosopimuksilla tuetaan veroparatiiseja

Finnwatchin selvityksessä on käyty läpi Suomen 75 valtion kanssa solmimat kahdenväliset verosopimukset.

Ihmisoikeusjärjestö Finnwatch arvioi, että sopimukset polkevat kehittyviä maita kehittyneiden maiden kustannuksella.

– Suomi on sopinut joidenkin kehitysmaiden kanssa alhaisistakin lähdeverokannoista, mikä voi rapauttaa kehitysmaiden veropohjia. Esimerkiksi Suomen kehitysyhteistyön kumppanimaan Sambian kanssa solmitussa verosopimuksessa Sambialle on annettu vain viiden prosentin verotusoikeus suorien sijoitusten osinkotuloihin, sanoo Finnwatchin tutkija ja lakimies Henri Telkki.

Käytännössä verosopimusten solmiminen on merkinnyt osinkojen, korkojen ja rojaltien lähdeverokantojen alentamista tai luopumista niiden verottamisesta kokonaan. Toisin sanoen investointien kohdevaltio eli lähdevaltio luopuu näiden tulojen verottamisesta yrityksen kotivaltion hyväksi, arvioi Finnwatchin raportti.

Vaikka alhaiset lähdeverokannat sitovatkin molempia sopimusvaltioita vastavuoroisesti ja sopimusvelvoitteet ovat siten juridisesti tasapainoisia, käytännössä velvoitteiden taloudellinen tasapaino saavutetaan ainoastaan silloin, kun sopimusvaltioiden välillä tehdään suurin piirtein yhtä paljon investointeja puolin ja toisin.

Telkki patistaakin valtiovarainministeriö arvioimaan sopimuksia uudestaan ja nostamaan lähdeverokantoja kehittyvien maiden hyödyksi.

– Suomen tulee pidättyä kaikista toimista, jotka voivat vaarantaa kehitysmaan kyvyn kerätä verotuloja. 

Telkki kritisoi myös sitä, että Suomi on solminut osinkojen, korkojen tai rojaltien nollan prosentin lähdeverosta sopimuksia myös veroparatiiseiksi luokiteltujen valtioiden välillä.

EU-valtioidenkin kanssa tehdyt verosopimukset, joissa osinkojen lähdeveroprosentti on nolla, tulisi raportin mukaan harkita uudestaan. Suomella tällaisia sopimuksia on muun muassa Britannian, Irlannin ja Ranskan kanssa.

"Suomi rajoittaa oikeutta veroihin"

Finnwatch katsoo, että Suomi rikkoo kehitysyhteistyöohjelmaansa verosopimusten kautta. Suomen kehityspoliittisessa toimintaohjelmassa korostetaan kehitysmaiden verotuskyvyn kasvattamisen tärkeyttä.

– Suomen toiminta rajoittaa kehittyvien maiden oikeutta veroihin, tiivistää Telkki.

Valtiovarainministeriön mukaan kyse on kilpailusta.

– Tämä on kehityspoliittisen toimikunnan lähestymistapa, mutta valtiovarainministeriöllä on erilaiset lähtökohdat. Pyritäänkö kehitysyhteistyöhön vai pyritäänkö luomaan suomalaisille yrityksille hyvä pohja kehittyvissä maissa, kysyy valtiovarainministeriön kansainvälisen verotuksen yksikön päällikkö Antero Toivainen. 

– Suomen linja on seurannut kilpailijamaiden toimintaa, jotta me pienenä vientimaana pystymme luomaan edellytyksiä. Suomen sopimukset eivät voi olla prosenttien suhteen huonompia kuin kilpailijoilla. En usko, että mikään muukaan valtio kovin korostetusti verosopimuksilla luo kehitysyhteistyötä, Toivainen jatkaa. 

Läpikulkuvaltiot verokilpailun keskiössä

Raportissa nostetaan myös kauttakulkuvaltioiden rooli verosuunnittelussa. Käytännössä merkittävä määrä suomalaisistakin sijoituksista vain kierrätetään tiettyihin läpikulkuvaltioihin sijoitettujen väliyhtiöiden kautta lopullisiin kohdevaltioihin. 

Tilastolukujen perusteella Alankomaat, Belgia, Sveitsi, Irlanti, Luxemburg ja Euroopan ulkopuolelta Singapore ja Hongkong näyttäisivät olevan suomalaisten investointien keskeisiä läpikulkuvaltioita.

– Alankomaita, Irlantia, Luxemburgia ja muita investointien läpikulkuvaltioita on painostettava luopumaan verosopimusten käytöstä haitallisen verokilpailun keinona, Telkki päättää.