Eveliina, 14, joutui käsittämättömän henkirikoksen uhriksi kotimatkalla – poika ei pystynyt selittämään tekoaan: "Vastustelu sai minut suuttumaan lisää"

1:24
Videomateriaali näyttää karut olosuhteet: Tästä ojasta isä löysi Eveliinan.

14-vuotias Eveliina Lappalainen joutui henkirikoksen uhriksi Imatralla vuonna 2000. Tapaus järkytti koko Suomea.

Eveliina lähti tanssitunnille Imatran keskustaan kotoaan 14. marraskuuta 2000 varttia vaille kuusi illalla. Lähtiessään tyttö unohti kännykkänsä kotiin.

Tanssitunti päättyi iltaseitsemältä. Satoi vettä ja oli pimeää, kun Eveliina lähti polkemaan kohti kotia. Normaalisti pyöräilymatka kesti vain noin vartin.

Tyttöä ei kuitenkaan kuulunut ja äiti ajatteli Eveliinan menneen ostoksille.

Kun tytär ei ollut saapunut kotiin vielä iltayhdeksänkään aikaa, Eveliinan vanhemmat huolestuivat. He soittivat poliisille iltakymmenen jälkeen ja poliisi kirjasi katoamisilmoituksen.

Vanhemmat, isosisko ja poliisi lähtivät heti illalla etsimään Eveliinaa tämän pyöräreitin varrelta. Vuoksen rannat tarkistettiin, kuten myös tuttu pyörätie ja sen lähialueet.

8:58
Katso Rikospaikan koko raportti, kuinka Eveliina Lappalaisen henkirikos selvitettiin.

Jo illan ja yön aikana poliisipartio ja useita henkilöitä kulki Sulkukujaa pitkin sen ojan ohi, josta Eveliina myöhemmin löydettiin. Pimeällä ja sateisella säällä tytön ruumista ei kuitenkaan tuolloin havaittu.

Oma isä löysi tyttärensä

Seuraavana aamuna 15. marraskuuta kello 8.15 oma isä löysi tyttärensä kuolleena ojasta Sulkukujan varrelta pyörätien vierestä. Parin metrin päässä ojaan heitettynä oli Eveliinan polkupyörä.

– Näin noin 20 metrin etäisyydeltä oikealla puolella pyörätietä ojassa olevan polkupyörän. Pysäytin autoni noin 10 metrin päähän pyörästä, nousin autosta ja kävelin pyörän luokse. Käänsin katseeni oikealle, jolloin näin Eveliinan makaamassa kasvoillaan ojassa. En voinut katsoa häntä kuin hetken, isä kertoi poliisikuulusteluissa.

Isä soitti välittömästi hätäkeskukseen.

Tytön vammojen perusteella oli heti selvää, että hän oli joutunut henkirikoksen uhriksi.

Tekijästä ei vain ollut tuossa vaiheessa mitään tietoa.

Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa Eveliinan kuolinsyyksi todettiin veden ja mudan hengittämisestä aiheutunut tukehtuminen. Tytön kaulalla todettiin myös väkivallan merkkejä.

Eveliinan kynsien alta saatiin talteen mieshenkilölle kuuluva DNA.

Ei mitään syytä

Henkirikos oli pimeänä yli vuoden. Poliisi jututti Eveliinan läheisiä, perhettä ja kavereita, eikä mistään tullut esille mitään syytä sille, miksi joku olisi halunnut tappaa nuoren tytön.

– Ei tullut mitään sellaista asiaa esille, että jotain tutkintalinjaa olisi voinut lähteä etenemään. Oli myös pelkona, että kyse oli vain sattumasta, joka vaikeuttaa tutkinnan lähtökohtia huomattavasti, juttuun myöhemmin tutkinnanjohtajaksi tullut rikosylikomisario Ari Soronen keskusrikospoliisista kertoo Rikospaikan haastattelussa.

Esitutkinnan aikana poliisille piirtyi Eveliinasta kuva kunnollisena perhetyttönä. Sellaiseksi myös vanhemmat kuvailivat häntä. Hän oli pidetty ja hänellä oli ystäviä.

– Eveliina oli avoin ja urheilullinen. Hän rakasti kotiamme ja taloamme. Minulla ja Eveliinalla oli hyvät lämpimät välit. Hän harrasti kesäisin rullaluistelua, lenkkeilyä koiran kanssa, uintia ja tanssia. Eveliinalla ei ollut mitään ongelmia, ei kaveripiirissä eikä rahankaan suhteen, isä kertoi tuoreeltaan poliisille.

– Eveliina oli valoisa ja avoin luonne sekä kaunis ulkomuodoltaan, joka on hieman tietysti saattanut aiheuttaa kateutta muissa tytöissä. Poikien puolelta hän on ollut pelkästään ihailun kohteena. Minulla on ollut avoin ja lämmin suhde Eveliinaan ja hän on avoimesti kertonut asioistaan, äiti kuvaili poliisitutkinnassa.

Poika oli illalla sählytreeneissä

Tekijäksi myöhemmin osoittautunutta alaikäistä poikaa kuultiin ensimmäisen kerran todistajana viikon kuluttua henkirikoksesta, 21. marraskuuta vuonna 2000.

Poika oli ollut Eveliinan surmailtana sählyharjoituksissa Kosken koulun liikuntasalissa ja harjoitukset päättyivät samaan aikaan Eveliinan tanssitunnin aikaan. Poika lähti pyöräilemään harjoituksista juuri päinvastaiseen suuntaan samaa reittiä kuin Eveliina.

Poliisille poika kertoi puhelimessa poistuneensa harjoituksista kotiin. Häntä vastaan oli tullut vain lenkkeilijä. Myöhemmin tämä tarina osoittautui keksityksi.

Vihjeitä tuli runsaasti

Poliisi tiedotti tapauksesta laajasti julkisuuteen ja pyysi yleisöltä vihjeitä. Niitä tuli yli 700. Vihjeet tarkistettiin, mutta mikään ei johtanut tekijän jäljille.

Poliisi otti myös 270 dna-näytettä ja keskusrikospoliisin asiantuntijat profiloivat tekijää.

Tutkinnan kannalta oli onni, että tekijän DNA oli tallessa.

Alkuvuodesta 2002 poliisi kutsui uudestaan kuulusteluun sählynpelaajapojan, jota oli kuultu aiemmin todistajana. Tällä kertaa poika kutsuttiin henkilökohtaisesti poliisilaitokselle, jonne vanhemmat hänet toivat.

Poika haluttiin henkilökohtaisesti paikalle, koska hänestä ei ollut vielä otettu DNA-näytettä.

– Lähes heti, kun kuulustelu aloitettiin, hän sanoi, että minä sen tein, Soronen muistaa.

Sateinen sää teki vihaiseksi

Poika kertoi poliisille, että häntä oli suututtanut tuona iltana sählyvalmentajan käytös ja sateinen huono ilma. Sählyharjoitukset olivat loppuneet puolta tuntia normaalia aiemmin, koska pelaajia oli paikalla niin vähän.

– Poistuin harjoitusporukan viimeisenä. Vettä satoi reippaasti ja olin ehkä sen takia pahalla päällä, poika kertoi poliisille.

Kun poika pyöräili koulun pihasta kevyenliikenteenväylälle, hän kohtasi entuudestaan ulkonäöltä tuntemansa Eveliina Lappalaisen. Eveliina ja poika kävivät samaa koulua, Eveliina kahdeksatta luokkaa, poika yhdeksättä.

Ensiksi poika ajoi Eveliinan ohi, mutta kääntyi pian kohtaamisen jälkeen pyörällään Eveliinan perään. Poika kertoi poliisille, että hänen tarkoituksensa oli antaa Eveliinalle turpaan, koska tämä oli edellisenä päivänä haukkunut pojan kavereita nuorisokeskuksessa. Tällaisesta tapahtumasta ei saatu varmuutta tutkinnassa.

Itse poika ei ollut koskaan edes jutellut Eveliinan kanssa.

– En osaa tarkemmin selittää, miksi halusin ottaa tytön kiinni. Minä kai sekosin, poika sanoi kolmannessa poliisikuulustelussa.

– Eveliinan vastustelu sai minut suuttumaan lisää. Alun perin en aikonut tappaa häntä – vain hakata. Tilanne eteni, yksi asia johti toiseen, poika kertoi myöhemmin kuulusteluissa.

Eveliina taisteli vastaan

Poika tavoitti Eveliinan Sulkukujalla urheilukentän kohdalla. Hän tarttui kiinni Eveliinan pyörän tarakasta ja sai tämän pysähtymään. Poika tarttui kiinni tytöstä ja alkoi lyödä häntä. Eveliina huusi apua ja rimpuili vastaan.

Poika jatkoi Eveliinan lyömistä niin monta kertaa, että tyttö kaatui selälleen maahan. Hän raahasi tytön ojaan ja painoi tätä maahan niskasta ja olkapäästä kiinni pitämällä.

Poika kuristi Eveliinaa kaulasta samalla, kun tytön pää painui mutaiseen ojaan. Lopuksi poika painoi tytön päätä maahan vielä jalallaan.

– Eveliina taisteli poikaa vastaan ja sai siinä yhteydessä raapaistua pojan kasvoihin naarmun.

Kun Eveliina ei enää liikkunut, poika siirsi tytön polkupyörän ojaan vähän matkan päähän. Sen jälkeen hän pyöräili kotiinsa.

– Kotona poika laittoi mutaiset vaatteensa heti pesuun ja meni suihkuun. Sen jälkeen hän meni normaalisti vanhempiensa luo. Äiti kysyi pojaltaan naarmusta poskessa, ja poika sanoi sen tulleen sählyharjoituksissa, Soronen kertoo.

Pojan käytös ei muuttunut

Poika eli hiljaa tekonsa kanssa vuoden. Kukaan ei huomannut hänen käytöksessään mitään erikoista henkirikoksen jälkeen.

Koulussakin puhuttiin heti seuraavana päivänä Eveliinan kuolemasta, ja poika osallistui keskusteluihin yhdessä muiden kanssa.

– Eveliinan kuoleman jälkeen olen jutellut (pojan) kanssa aivan normaaleista asioista, kuten koulusta ja telkkariohjelmista. En ole huomannut hänen käytöksessään minkäänlaista muutosta Eveliinan kuoleman jälkeen enkä ole nähnyt, että hänellä olisi ollut naarmuja tai mustelmia käsissä ja kasvoissa, eräs koulukaveri kertoi poliisille kuulusteluissa.

Tutkinnanjohtajan mukaan pojalle itselleenkin oli lopulta helpotus, kun juttu selvisi ja hän kertoi tapahtumat avoimesti.

– Sellainen kuva jäi, että se oli helpotus hänellekin, kuten myös Eveliinan vanhemmille, kun tekijä vihdoin selvisi, Soronen kertoo.

– Sitä olen miettinyt paljon jälkikäteen, miten pienen asian takia joku voi menettää henkensä, tutkinnanjohtaja toteaa.

Eveliinan surmaaja tuomittiin oikeudessa seitsemäksi vuodeksi vankeuteen nuorena henkilönä tehdystä taposta. Hän istui tuomiosta ensikertalaisena vankilassa puolet, eli kolme ja puoli vuotta.

– Sellainen epäsuhta tässä on, että joku menettää henkensä ja se on lopullista. Toinen saa siitä käytännön 3,5 vuoden rangaistuksen. Sitä voi miettiä, meneekö se oikein, Soronen sanoo.

Katso yllä olevalta videolta tutkinnanjohtajan haastattelu kokonaisuudessaan, jossa hän kertoo, miten pitkään pimeänä ollut henkirikos selvitettiin.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja