Estonian uppoaminen ei unohdu – "Sukulaiset soittelivat itkien"

Tuolloin tapahtui asia, mitä moni piti mahdottomana. Itämerellä seilannut matkustaja-autolautta Estonia oli uponnut ja vienyt 852 ihmistä mukanaan syvyyksiin.

MTV Uutisten Facebook-ryhmässä monien kirjoittajien muistoja leimaa järkytys ja epäusko.

"Olin kotona duuniin lähdössä, tekstiteeveestä tsekkasin pikaisesti aamun uutisia. Ei meinannut mennä jakeluun, luin kolmeen kertaan ainakin. Sitten piti lukea sana kerrallaan, ei millään meinannu uskoa todeksi. Tuohon aikaan kävimme useampia kertoja vuodessa perheen kanssa Tukholman ja Tallinnan risteilyillä."

"Kelloradio herätti uutiseen, en voinut uskoa todeksi. Meni ainakin kymmenen vuotta ennen kuin menin seuraavan kerran laivaan. Edelleenkään en mene laivalle loka-marraskuussa, jos on luvattu myrskyä."

Paniikkia muilla aluksilla

Onnettomuusyönä, 28. syyskuuta, osa ryhmäläisistä seurasi Estonian uppoamista mereltä.

Lähellä olevia risteilyaluksia hälytettiin apuun onnettomuuspaikalle ja muillekin kulkeutui tietoa Estonian hädästä.

"Olin Mariella-laivalla menossa Tukholmaan, kun jäätiin kellumaan ja oltiin helikopteritukialus pelastusporukalle! Hurjaa katseltavaa, kun vettä täynnä olevat lautat ja pelastusveneet, jotka olivat täynnä kuolleita, kelluivat merellä. Kopterit kävivät katsomassa, olisiko joku elossa. Jos ei, niin ne jätti homman muille!"

"Oltiin tyttären kanssa aloittamassa risteilyä Helsingin satamasta. Merellä oli edelleen myrskyistä. Ihmiset tuijottelivat vaitonaisina uutisia laivan televisioista, jotkut itkivät. Uskomattoman hirvittävä onnettomuus! Estonian kohtalo oli karmea, ei olisi uskonut että noin voi käydä."

"Risteilyltä kotiin tullessani, sukulaiset soittelivat itkien (ei ollut kännykkä-aikaa), epätietoisina ja huolissaan, koska eivät tienneet, millä laivalla olin ollut."

Lapset järkyttyivät kuvista

Moni onnettomuutta MTV Uutisten Facebook-ryhmässä muistellut oli tapahtuma-aikaan vielä koululainen.

Lasten mieleen olivat painuneet erityisesti onnettomuudesta näytetyt kuvat. 

"Olin 8-vuotias ja opettaja kertoi tapahtuneesta aamulla koulussa. Muistan, että meillä oli jumppamatot, joiden päällä makasimme ja opettaja kertoi tapahtuneesta ja rauhoitteli oppilaita. Tuo hetki on jäänyt hyvin tärkeänä mieleeni. Kotona vanhempani toimivat samoin. Moni itki. Uutiskuvat kuolleista, alastomista ruumista porautuivat mieleeni. Valitettavasti noita kuvia näki jo tuolloin joka puolella lööpeissä ym."

"Olin silloin 9-vuotias. Muistan selvästi, kun aamulla menin olohuoneeseen, siellä pyöri uutislähetys, jossa oli kuvaa harmaasta merestä. Meri myrskysi ja siellä oli oransseja pelastuslauttoja väärinpäin. Lohduttoman näköistä."

"Ala-asteella ykkösluokan ope kertoi hirveästä onnettomuudesta. Hienosti Ritva hoiti vaikean tilanteen kertomisen lapsille!"