Nikolai Valujevia vaikuttavamman näköistä urheilijaa on vaikea löytää. 213 senttinen ja 140 kiloinen, julman näköinen venäläinen on pelottava ilmestys. Miehen kirveellä veistetyt kasvonpiirteet ovat kuin muistutus ikiaikaisista metsästäjistä, kauhuelokuvien esikuvista. Kehässä jätin armottomuus pitää paikkaansa, sen ulkopuolella ensivaikutelma ei voisi olla kauempana todellisuudesta.
Valujev syntyi 21. elokuuta 1973 ja vietti tyypillisen neuvostoliittolaisen työläisperheen lapsuuden. Rahaa ei ollut, mutta ei sitä ollut muillakaan. Varsinaista puutetta tuleva mestari ei kuitenkaan kärsinyt, sillä sekä isä Sergeillä että äiti Nadezhdalla oli neuvostosyysteemin tapaan varmat työpaikat. Kokoaan Nikolai ei perinyt vanhemmiltaan, sillä molemmat olivat alle 170-senttisiä. Pikku-Nikolai puolestaan oli jo 12-vuotiaana 193-senttinen. Isoäidin mukaan pojan mahtava koko on perintöä isoäidin isoisältä, tataareihin kuuluneelta jättimäiseltä soturilta nimeltään Vasili.
Soturin verta tai, mutta nuorukaisen koko kiinnitti Neuvostoliiton urheilukoneiston huomion, ja niin Nikolai lähetettiin Leningradiin urheiluun keskittyneeseen sisäoppilaitokseen. Valujev itse kommentoi muuttoa myöhemmin "lapsuutensa lopuksi". Jättimäinen nuorukainen sopeutui pian uuteen ympäristöönsä ja samalla syntyi päätös urheilijan ammatista. Valujev pelasi koripalloa ja pääsi juhlimaan Neuvostoliiton juniorimestaruutta.
Yleisurheilukenttien kautta nyrkkeilijäksi
18-vuotiaana Valujev oli kasvanut jo 198 senttiseksi. Koripallo jäi, kun jätti keskittyi moukarin- ja kiekonheittoon, joista jälkimmäisessä hän voitti maansa juniorimestaruudenkin. Sen myötä Valujev valittiin Pietariksi nimensä vaihtaneen Leningradin Urheiluinstituuttiin. Nyt jätin tavoitteena oli voittaa kiekossa olympiakultaa. Kohtalo astui kuitenkin peliin, kun 20-vuotias Valujev tapasi nyrkkeilyvalmentaja . Jätti kokeili lajia ja oli heti myyty. Lajivalinta meni jälleen uusiksi ja tällä kertaa lopullisesti.
