USA 2006. Ohjaus: Stefen Fangmeier. Käsikirjoitus: Peter Buchman, Lawrence Konner, Mark Rosenthal ja Jesse Wigutow – Christopher Paolinin romaanista. Tuotanto: John Davis, Wyck Godfrey, Adam Goodman. Kuvaus: Hugh Johnson. Leikkaus: Roger Barton. Musiikki: Patrick Doyle . Pääosissa: Edward Speleers, Jeremy Irons, Sienna Guillory, Robert Carlyle, John Malkovich, Rachel Weisz. Kesto: 106 min
Häikäilemätön lainailu saa näkemään punaista ex-erikoistehostetaituri Stefen Fangmeierin ohjaamassa lohikäärmeseikkailussa. Eragon on laskelmoidusti loppuvuoden elokuvamarkkinoille suunnattu Taru sormusten herrasta kohtaa Tähtien sodan -fantasiaspektaakkeli.
Eragon (tylsä Edward Speleers) on kaunis maalaispoika, joka löytää metsästä oudon sinisen kiven. Vaikka kivi kiiltää lupaavasti köyhän pellavapään silmään, ei siitä ole tavanomaiseksi aarteeksi. Mollukka paljastuu nimittäin lohikäärmeen munaksi, josta kuoriutuva kummajainen leimautuu välittömästi hyväntahtoiseen nuorukaiseen.
Poika asuu pienessä Carvahallin kylässä, Alagaësian valtakunnassa, jonka kohtaloista määrää julma ruhtinas Galbatorix (John Malkovich). Kuninkaan oikeana kätenä häärii pirullinen Durza-velho (Robert Carlyle), jonka komentamat ra'zacit ja urgalit terrorisoivat köyhää orjakansaa. Ennen kukoistanut maa on nääntymässä diktaattorin ikeen alla, ja vain vardenit, kapinalliset, uskaltavat nousta vastarintaan. Teräväkielinen Brom (Jeremy Irons) kertoo Eragonille lohikäärmeratsastajista, jotka kerran hallitsivat valtakuntaa viisaasti.
Hallitsijan kaikkialla lymyävistä kätyreistä huolimatta Brom uskaltaa ennustaa vanhojen aikojen paluuta, vaikka Galbatorix yritti surmata sekä lohikäärmeet että niiden ratsastajat sukupuuttoon. Yhdessä täysikasvuiseksi varttuneen Saphira-lohikäärmeensä (äänenä ihana Rachel Weisz) kanssa Eragon oivaltaa pian oman kohtalonsa.
Eragonissa ei mikään hämmästytä, yllätä tai liiemmin edes hetkauta. Fantasiaelokuvan ystävät kykenevät aavistamaan juonenkäänteet jo kaukaa edeltä käsin, sillä ainakaan omaperäisyyteen ei Christopher Paolinin bestselleriin perustuva käsikirjoitus missään vaiheessa syyllisty. Kuten alussa tuli todettua, Peter Jacksonin Tolkien-trilogia ja George Lucasin scifi-seikkailusarja kangastelevat väkevästi Eragonin taustalla ihan leffan nimeä myöten. Tuskin olen ainoa, jolle sana "Eragon" synnyttää automaattisen mielleyhtymän Tolkienin saagan kuninkaalliseen Aragorniin.
Fangmeierin uutuus vilisee tuttuja elementtejä: haltiakieli vapauttaa salatut voimat, velho johtaa pimeyden armeijaa ja maagiset esineet kiidättävät sankarin matkaa. Lucasilta on lainattu scifi-muodin aakkoset; mielikuvitukselliset sotisovat, jotka kruunaavat lopun erikoistehostetaistelun. Myös Eragonin pääpahis, Durza, voisi olla suoraan peräisin Tähtien sodan maailmasta.
Eragon ei tule jäämään ainoaksi Paolini-filmatisoinniksi, se tehdään selväksi tarinan loppukohtauksessa. Ellesmeran prinsessa Arya (Sienna Guillory) maalailee huomisen varalle uusia seikkailuja, joissa pelätyllä kuninkaalla lienee entistä suurempi osa. Tästä syystä elokuvasta ei myöskään löydy vahvaa kliimaksia: panoksia on säästelty jatko-osaan (ja jatko-osan jatko-osaan). Eragonin taru tulee mitä ilmeisimmin jatkumaan vielä pitkään – ellei suuri yleisö sitten äänestä jaloillaan ja kieltäydy moisen rahastusspektaakkelin tukemisesta.
Teksti: Outi Heiskanen