Suomen ensimmäinen jääkiekon MM-mitali oli todella lähellä toisissa kotikisoissa 1974. Kaikki näytti hyvältä, kun ensimmäisellä kierroksella Suomi kukisti Tshekkoslovakian 5-2. Karmea käänne tapahtui dopingtestissä: maalivahti Stig Wetzell antoi positiivisen virtsanäytteen, josta paljastui merkkejä efedriinin käytöstä. Riemukkaan voiton tulos käännettiin direktoraatin päätöksellä tilastoihin katkeraksi tappioksi 0-5.
Päävalmentaja Kalevi Numminen ja joukkue kokivat saaneensa epäoikeudenmukaisen takaa-ajokohtelun. Wetzell kielsi ikinä käyttäneensä mitään kiellettyä ainetta. Dopingtestin luotettavuudelle oltiin valmiita heittämään synkkä varjo, vaikka organisaatiota johti Suomen kiekkomaajoukkueen suosittu ex-lääkäri Juha Kataja.
Suomen mitali ei pelkästään tähän vielä tyssännyt. Ruotsin kanssa noustiin avausottelussa tasapeliin 3-3, mutta toinen kohtaaminen hävittiin 2-6. Tätä ei mitalijahti enää kestänyt, vaikka Ruotsikin oli menettänyt kaksi pistettä Puolalle Ulf Nilssonin jäätyä alkuunsa kiinni efedriinipiristeestä.
Suomen toiveet ensimmäisestä MM-mitalista olivat haihtuneet jo ennen viimeistä ottelua. MM-kisojen suuri suomalaissankari ja joukkueen kapteeni Veli-Pekka Ketola teki taitavan 5-4 -voittomaalin Tshekkoslovakian veskarin Jiri Crhan selän taakse vajaat kaksi minuuttia ennen päätössummeria. Se ei riittänyt virallisesti enempään kuin neljänteen sijaan, kaukalossa niin henkisesti kuin fyysisesti ansaittuun "puupronssiin".
Ensimmäistä arvokisamitalia saatiin odottaa 14 vuotta lisää: Calgaryssa 1988 toteutui olympiahopea. Siitä joukkueesta putosi nyt viimeisenä mohikaanina Raimo Helminen, Kalevi Nummisen ajojahdin tuntemuksia toivottavasti hälvensi Teppo-pojan mukanaolo ensimmäisessä mitalissa.
Helsinki oli siis vuoden 1974 MM-kiekon päänäyttämö vasta 7,5 vuotta jäähallin valmistumisen jälkeen. Efedriiniskandaalin lisäksi kisojen ylle lankesi varjo Yleisradion teknisten kesken turnauksen huippuhetkien pimentämästä kuvaruudusta.
Euroopan kisat
Vaikka Suomi jäi harmittavalla tavalla mitalisijan ulkopuolelle, on muistettava, että Kanada ja USA olivat tuohon aikaan sivussa MM-kisoista. Kyseessä oli samalla kertaa puhdas MM- ja EM-turnaus, jossa pelattiin kuuden joukkueen kaksinkertainen sarja.
Vaikka Suomen ykköskenttä löi itsensä läpi yhtenä kaikkien aikojen parhaana viisikkona, oli tunnustettava erityisesti Neuvostoliiton ylivoima. Punakoneelle hävittiin vastaantulijana 1-7 ja 1-6. Itä-Saksa pystyttiin peittoamaan tavanmukaista paljon helpommin 7-3 ja 7-1, mutta Puolalle menetettiin turha piste. Pappa Lindströmin ja Vellu Ketolan osumin hankittu 2-0-johto haihtui tasapeliksi 2-2.
Toisessa ottelussa oli jo varmuutta: 6-2. Dopingpisteiden avulla Puola jätti Itä-Saksan jumbosijalle. Suomen ykköskenttä Esa Peltonen-Ketola-Juhani Tamminen pakkiparina Juha Rantasila-Heikki Riihiranta pelasi kaukalossa kokonaisuudessaan tasakentällisin selvästi plusmerkkisesti. Ketola nousi ylitse muiden saldollaan +9. Viisikko hävisi ensimmäisen Neuvostoliitto-pelin 0-3 ja pelasi toisen tasan, mutta voitti kaikki muut ottelunsa kaukalossa.
Maajoukkueessa pitkäaikaisen joukkueenjohtajan tehtävän nyt jättävä Hexi Riihiranta oli silloin elämänsä kunnossa. Yhdessä ystävänsä Ketolan kanssa tämä velikulta suuntasi seuraavaksi kaudeksi WHA:n Winnipeg Jetsin sotisopaan. Vaikka ensimmäinen All Stars-puolustaja Ilpo Koskela ei ollut enää mukana, olivat historiallisia "plusmiehiä" Suomen joukkueessa myös Jouko Öystilä ja Seppo Lindström.
Positiivinen maaliero
Virallisessa sarjataulukossa Suomelle jäi rivi 10 4 2 4 34-39 10 Helsingin dramaattisista kisoista 1974. Mutta liittoa myöten haluttiin ylläpitää muistoissa myös komeammat lukemat: 10 5 2 3 39-36 12. Tähän oli tavallaan oikeutuskin, koska puolijulkisesti annettiin ymmärtää Leijonien saaneen sovitut turnauskorvauksensa muhkeampana, "looran" tapahtumien perusteella jaettuina.
Ikuiseksi arvoitukseksi jäi se syy, joka aiheutti Wetzellin positiivisen näytteen. Banaaneistakin puhuttiin, mutta enempi vitsiksi sekin epäilys jäi.
(MTV3-STT)