Alkuperäinen nimi: Angels and Demons. USA 2009. Ohjaus: Ron Howard. Käsikirjoitus: David Koepp ja Akiva Goldsman (perustuu Dan Brownin romaaniin). Tuotanto: Brian Grazer, Ron Howard ja John Calley. Kuvaus: Salvatore Totino. Leikkaus: Daniel P. Hanley, Mike Hill. Musiikki: Hans Zimmer. Pääosissa: Tom Hanks, Ewan McGregor, Ayelet Zurer, Armin Mueller-Stahl, Stellan Skarsgård, Nikolaj Lie Kaas, Pierfrancesco Favino. Kesto: 141 min.
Sympaattinen Tom Hanks jahtaa taas salaseuraa edellistä Dan Brown -filmatisointia paremmassa "Galilei-koodissa".
Da Vinci -koodin menestys saa jatkoa myös valkokankaalla. Vaikka elokuva antaa epäsuorasti ymmärtää toisin, Enkelit ja demonit valmistui romaanina jo ennen Dan Brownin huippusuosittua bestselleriä. Kuten kirja, myös filmiversio hakkaa Da Vinci -koodin mennen tullen.
Tom Hanks on jälleen salaliittoteorioiden pyörteisiin joutuva Harvardin uskonnollisen symbologian professori Robert Langdon, joka saa avunpyynnön odottamattomalta taholta. Paavi on kuollut, ehkä jopa murhattu, eikä Vatikaanissa ole mikään hyvin: joku on kidnapannut edesmenneen kirkkoisän loogisimmat seuraajaehdokkaat. Tuntematon vihollinen (Nikolaj Lie Kaas) uhkaa murhata kardinaalit ja räjäyttää samalla koko katolisen maailman keskipisteen taivaan tuuliin.
Vatikaanin poliisin värväämä Langdon haistaa juonessa ikiaikaista palaneen käryä. Onko asialla kenties Illuminati, Galileo Galilein aikainen tieteentekijöiden salaseura, jonka jälkeläiset janoavat kostoa armottomille inkvisiittoreilleen? Langdon säntää symbolien ja salaisuuksien polulle apunaan hehkeä italialaistutkija Vittoria Vetra (Ayelet Zurer) ja italialaisetsivä Olivetti (Pierfrancesco Favino). Katedraalien ja katakombien kiviset labyrintit eivät silti ole mitään verrattuna Vatikaanin viranhaltijoiden väistelyyn ja vastustukseen.
Enkelit ja demonit on huomattavasti Da Vinci -koodia parempi elokuva. Reilu kaksituntinen kuluu kuin siivillä, vaikkei Ron Howardin ohjaamaa teosta voi loistavaksi luonnehtiakaan. Kyseessä on konstailemattoman täysiverinen toimintaseikkailu, jonka keski-ikäisessä charmissa on tilkkanen Indiana Jonesia.
Tom Hanks vie Langdoniaan hauskasti yhä enemmän salapoliisin suuntaan. Kohtausten sisällöt vaihtelevat epätodennäköisestä naurettavaan, mutta – ihmeellistä kyllä – mitä pitemmälle päästään, sitä makeammalta höpsö meno maistuu.
Lopputulos kärsii edelleen samasta höpötystaudista kuin Da Vinci -koodi. Langdonin suuhun on kirjoitettu kömpelösti kaikki juonikiemuroiden selitykset Illuminatista Galileihin ja Berniniin. Jälleen tyydytään verbaaliseen tilittämiseen kunnianhimoisemman näyttämisen sijaan. Kuinka ollakaan, dialogisen hakuammunnan osumatarkkuus on hätkähdyttävä.
Enkelit ja demonit on – kauniista italialaistutkijasta huolimatta – täydellisen seksitön tapaus. Uskonnon ja petipuuhien yhteensovittaminen on koettu ehkä liian vaikeaksi yhtälöksi. Vatikaanin kaduilla kaahaava adrenaliiniarvoitus ei kuitenkaan arkaile mässäillä raakuudella. Se tosin sopiikin edellistä paremmin paavinistuimen helmoihin.
Autenttisilla tapahtumapaikoilla kuvattu Enkelit ja demonit on komeata katseltavaa, vaikkei muusta liiemmin välittäisikään. Howardin elokuva antanee Vatikaanin ja Rooman jo valmiiksi vilkkaalle turismille samankaltaisen piristysruiskeen kuin Da Vinci -koodi pariisilaiskohteille.
Teksti: Outi Heiskanen