Dekkarit, osa 6: Näin Takamäki syntyi

Osa 1: Dekkarin synty: Ajatus, jota maalis-huhtikuussa katuu

Osa 2:Kiinnostaako dekkarin kirjoittaminen? Vältä nämä kymmenen virhettä

Osa 3:Dekkarit, osa 3: Miten kirjan hahmot syntyvät?

Osa 4: Dekkarit, osa 4: Miten pirussa kirjoitin tällaisenkin lauseen?

Osa 5: Dekkarit, osa 5: Kannen öljyinen kuumuus

Palataan viimeisessä osassa vielä dekkareideni päähenkilön Kari Takamäen syntyyn. Löysin tietokoneelta pari dokumenttia, joita en muistanut siellä olevan. Niistä selviää Takamäen kehittelyn alkuvaiheet.

Lähdin kehittelemään rikoskomisario Kari Takamäen hahmoa vuosituhannen vaihteessa. Olin tuolloin ollut rikostoimittajana Helsingin Sanomissa ja MTV3:n uutisissa yhteensä kymmenisen vuotta. Tuohon aikaan monien ulkomaisten dekkarien päähenkilö oli paitsi briljantti rikostutkija niin yksityiselämässään moniongelmainen. Taustalta saattoi löytyä päihteiden väärinkäyttöä, perheongelmia, sairauksia, henkisiä ongelmia tai jopa samassa hahmossa kaikki nämä piirteet.

Rikostoimittajan työssä olin tutustunut suureen joukkoon poliiseja enkä ollut törmännyt ainoaankaan tosielämän poliisiin, joka tuollaisessa ongelmakeskittymässä olisi kyennyt ratkomaan rikoksia tai ylipäätään olemaan muualla kuin sairauslomalla.

Toimittajataustan takia halusin tehdä realistisia poliisiromaaneja, joten päähenkilönkin olisi muistutettava todellisia poliiseja.

Ensimmäinen tiedosto

9.11.1999 -päivätyssä "Murhagalleria" -nimisessä dokumentissa on ensimmäinen koneelle talletettu hahmotelma Takamäestä.

"Murharyhmä

Kari Takamäki, 42 v, 12 vuotta murharyhmässä.

 -perhe: vaimo toimistotyöläinen, poika 12 v, tytär 8 v

 -Ei paheita. Ihmettelee miten voisi olla kirjan päähenkilö

 -ei välitä poliitikoista"

Myöhemmin vaimosta tuli sairaanhoitaja ja tytär vaihtui toiseksi pojaksi. Samassa dokumentissa on myös ensimmäinen hahmotelma Suhosesta:

"Atarimies:

-alkuvaihe: tunnustele katuja, strömin/maseratin taustat, asuinpaikat autot yms"

Tässä dokumentissa kuitenkin syntyi Takamäki, tavallinen kunnon poliisi Helsingin murharyhmästä. Ensimmäisessä romaanissa Takamäki oli vähän yli nelikymppinen ja hän on vanhentunut sarjan mukana. Hänen perhe-elämänsä ei ole ollut kirjoissa erityisen keskeisessä roolissa, vaikka siinäkin on tapahtunut dramaattisia asioita.

Samassa dokumentissa mainitaan myös kolme muuta poliisia. Jo alusta saakka kirjoissa oli tarkoitus tuoda esiin poliisin ryhmätyö.

Myöhemmin kehittely täsmentyi ja kirjasin mm.:

"Poliisina Takamäki ottaa jutut henkilökohtaisesti ja on valmis uhraamaan vapaa-aikaansakin rikosten selvittämiseen. Pimeät jutut jäytävät ja Takamäki on valmis käyttämään lain rajamailla liikkuvia keinoja ja tarkoitus – rosvojen kiinnisaaminen – pyhittää keinot. Takamäen mielestä on oikein olla kova koville. Takamäki ei tietenkään selvitä juttuja yksin, vaan hänellä on apunaan ryhmänsä."

Ei vain Takamäki

Tosielämässä näitä alaisia voisi olla isohkossa tutkinnassa muutamia kymmeniä, mutta kirjassa määrä on rajattu viiteen-kuuteen. Parinkymmenen poliisin henkilögalleria olisi niin kirjoittajalle kuin lukijallekin turhan laaja.

Tästä ryhmästä tärkeimmät henkilöt ovat atari-poliisi Suhonen ja rikosylikonstaapeli Anna Joutsamo. Suhonen oli mukana ensimmäisessä Kosketuslaukauksessa, mutta Joutsamo tuli mukaan myöhemmin.

Henkilöiden kehittäminen ennen ensimmäistä kirjaa lähti siitä, että kirjoja tulee useampia. Jonkin verran hahmot ovat vuosien varrella vaihtuneet.

Esikuva?

Aina toisinaan tulee kysymyksiä siitä onko Takamäellä esikuva tosielämässä. Helsingin poliisin henkilöstölehti teki tästä jopa jutunkin. Vastaus on yksinkertainen, mutta sen voi muotoilla monimuotoisesti: Kokonaisuus on tietysti kuviteltu, mutta Takamäessä on vaikutteita useasta oikeasta poliisista. Muuten hahmo ei sopisikaan realistiseen poliisiromaaniin.

Kosketuslaukaus ilmestyi syksyllä 2001

Pääpaino tarinoissa on ollut poliisityössä ja hahmojen yksityiselämän kuvaaminen on ollut vähemmällä.

Syksyllä 2001 Kosketuslaukauksen viimeinen koneella oleva, korjattu versio on päivätty 28.8.2001. Ensimmäisen dekkarin kehittäminen, kirjoittaminen ja käsittely vei siis melkein kaksi vuotta.