(Real World 2004)
Tämän kesän Rauma Blues –tapahtumassa hienon konsertin tehnyt amerikkalainen huuliharpisti-laulaja on kerännyt kriitikoiden kiitosta myös viimeisimmistä levyistään. Hän on niillä sekoittanut perinteiseen bluesiin mm. kuubalaista musiikkia.
Musselwhiten uusin on sekin onnistunut teos. Pitkän linjan bluestyöläinen on tällä kertaa tummissa ja pohdiskelevissa aamuyön suden hetken tunnelmissa. Mm. Bob Dylanin taustalla soittanut kitaristi Charlie Sexton hoitaa nytkin hommansa vähäeleisellä tyylitajulla.
Viime vuonna Helsingin juhlaviikkojen konsertissaan yleisön hurmannut gospel-yhtye The Blind Boys of Alabama on laulamassa kahdessa biisissä.
Tällä kertaa lauluja on lainattu tunnetuilta tekijöiltä kuten Randy Newman, Townes Van Zandt ja Ben Harper. Onpa mukana brittibluesbändi Savoy Brownin Train To Nowhere –klassikkokin. Musselwhite tekee lainatavarasta onnistuneesti itsensä kuuloista bluesia. Levyn helmi on kuitenkin "Musselin" oma My Road Lies In Darkness.
"Mussu" ei ole häävi laulaja ja monella hänen aiemmalla levyllään laulu on ollut kokonaisuuden pilannut kompastuskivi. Virheistä on ilmeisesti opittu sillä tällä kertaa kuiskaileva ja puhemainen laulutapa pelastaa esitykset.
Huuliharpun taitajaksi hän soittaa harppua liiankin säästeliäästi, lähinnä maustaen laulamiaan kappaleita sillä. Onneksi mukana on pysähdyttävän kaunis jazz-sävyinen instrumentaali Alicia, jonka Musselwhiten harppu laulaa, huokaa ja itkee.
Levyn nimi on osuva, gospel-juttujen lisäksi koko teos tuntuu synkkyydessään ja surullisuudessaankin ihmettelevän ihmiselon pikkuasioiden pyhyyttä.
Erittäin kiinnostavaa nykybluesia, joka populaareja ja traditionaalisia aineksia sekoittamalla rikkoo valitettavan yleisen käsityksen bluesista paikoilleen jämähtäneenä kuolevana taidemuotona.
Teksti: Sami Ruokangas