Olympiamaratonista kehkeytyi sunnuntaina Camilla Richardssonille jopa odotettua rankempi kokemus. Richardsson sinnitteli maaliin 15 minuuttia kilpailun voittajan jälkeen ajassa 2.38.02 voimansa loppuun kuluttaneena.
Richardsson nojasi median haastattelualueella pitkään polviinsa ja pysyi huterasti seisaallaan.
– Oli erittäin rankka reitti ja tuskainen kisa. Olen ylpeä itsestäni, kun pääsin maaliin, mutta oli se aikamoinen taistelu, Richardsson huokaili.
– En tiedä, johtuiko se kuumuudesta, mäkisestä reitistä, vai oliko naisesta kiinni, mutta oli hiton rankka reissu. Olisin jättänyt kesken, jos olisi ollut mikä tahansa muu kilpailu.
Tulos ja sijoitus olivat toisarvoisia asioita, kun Richardsson joutui käyttämään kaiken tahdonvoimansa jaksaakseen maaliin.
– Oli tämä silti siisti kokemus, vaikkei tullut, mitä lähdin hakemaan.
Ratamatkojen kaksinkertainen olympiavoittaja, Hollannin Sifan Hassan otti kilpailussa kirivoiton olympiaennätyksellä 2.22.55. Hänellä oli jo Pariisin kisoista 5 000 ja 10 000 metrin pronssimitalit.
Lontoon maratonilla viidenneksi sijoittunut Tigst Assefa otti hopean Etiopiaan. Radalla kaksi 5 000 metrin maailmanmestaruutta saavuttanut Kenian Hellen Obiri kamppaili kolmanneksi.
Jyrkkä nousu oli liikaa
Richardsson tunsi kilpailun alussa itsensä hyväkuntoiseksi ja aloitti kilpailun rauhallisesti. Olo muuttui harvinaisen mäkisellä arvokisareitillä tukalaksi vähitellen.
– Vahvuuteni on ehkä se, kun saan juosta tasaisella tasaista vauhtia. Tällä reitillä oli koko ajan mäkeä. Koko ajan tapahtui jotain, eikä siinä jyrkässä mäessä ei ollut mitään järkeä. Richardsson kuvaili kilpailun luonnetta.
– Tämä reitti ei ollut minua varten. Se oli oikeasti kauhea.
Richardsson voi kilpailun jälkeen pahoin, ja hänen oli poistuttava varsin nopeasti haastattelualueelta.
– Pakko lähteä. Pyörryn täällä, Richardsson sanoi lähtiessään.