Asuntokaupan kuntotarkastajien toimintaa ohjaavat tämän vuoden alusta alkaen eettiset säännöt, jotka määrittelevät hyvän asuntokaupan kuntotarkastustavan. Säännöt sisältävät yleiset eettiset periaatteet, vaatimuksen pitää yllä pätevyyttä ja ammattitaitoa, suhteen kollegoihin ja mainontaan sekä itse kuntotarkastuksen menettelytavat ja vastuut.
AKK-tarkastajan on esimerkiksi tehtävä tarkastuksia vähintään 20 kappaletta vuosittain ja raportoitava niistä AKK tutkintolautakunnalle.
Asuntokaupan kuntotarkastuksia on tehty Suomessa yhteisen toimintamallin mukaisesti jo lähes viisi vuotta. Vuonna 2000 perustetun asuntokaupan kuntotarkastajatutkinnon (AKK) on suorittanut yli 160 tarkastajaa. Ennen tutkintokoetta heiltä on edellytetty vähintään teknikkotason peruskoulutusta, mittavaa työkokemusta ja tutkintoon valmentavaa koulutusta.
Yhteisen toimintamallin mukainen kuntotarkastus on yleensä laajuudeltaan riittävä asuntokaupan yhteydessä ja tarkastuksesta tehty raportti antaa puolueetonta tietoa tarkastettavan kohteen kunnosta, korjaustarpeista ja mahdollisista vaurioriskeistä.
Kuntotarkastus vähentää erimielisyyden mahdollisuutta ja auttaa asuntokaupan syntymistä.
Asuntokaupan kuntotarkastuksen tilaajan on kuitenkin tiedettävä, mitkä ovat kuntotarkastuksen rajoitukset, ja että hän on esimerkiksi vastuussa tarkastuksessa esitettyjen lisätutkimusten teettämisestä.
Kun kuntotarkastus tehdään pääosin aistinvaraisin ainetta rikkomattomin menetelmin ja tarkastuksia tehdään tuhansia vuosittain, on tietysti riski, ettei kaikkia virheitä tai puutteita havaita. Kuntotarkastuksessa havaitsematta jääneitä ongelmia on paljastunut etenkin silloin, kun kohteessa ei ole teetetty tarkastusraportissa esitettyjä lisätutkimuksia, mutta vain poikkeustapauksissa on käynnistetty kuluttajavalitus- tai oikeusprosesseja.
Parantaakseen kuntotarkastusten luotettavuutta AKK-tutkinnosta vastaava ja pätevyyksiä myöntävä AKK-tutkintolautakunta on mm. hyväksynyt valmentavat koulutusohjelmat ja korostanut selkeän raportoinnin merkitystä.
Lautakunta asetti viime talvena erillisen työryhmän tekemään ehdotuksia tarkastustoiminnan kehittämiseksi. Työn yhteydessä teetettiin kyselyjä asuntokaupan kuntotarkastusten tunnettuudesta, tuloksellisuudesta ja havaituista ongelmista. Yhteenvetona todettiin, ettei kuntotarkastustoiminnasta tiedetä riittävästi sen paremmin tilaajien, kiinteistönvälittäjien kuin tarkastuksia tekevienkään keskuudessa.
Toisaalta kuntotarkastuksen tilanneet, samoin kuin välittäjätkin pitivät toimintaa tarpeellisena ja paljolti kannattivat sen luvanvaraistamista ja saattamista jopa lakisääteiseksi.
Edelleen todettiin, että oikeusprosesseihin johtaneita ongelmilta oltaisiin pääosin vältytty, jos kuntotarkastus oltaisiin tehty yhteisen toimintamallin mukaisesti.
Hyvä asuntokaupan kuntotarkastustapa
Hyvä kuntotarkastustapa edellyttää, että tarkastaja toimii avoimesti, rehellisesti, luotettavasti ja riippumattomasti. AKK-tarkastajan on tehtävä vuosittain vähintään 20 tarkastusta ja raportoitava niistä AKK-tutkintolautakunnalle sekä kehitettävä ammattitaitoaan osallistumalla vuosittain vähintään kahden päivän täydennyskoulutukseen. AKK-tarkastajan on tehtävä tarkastus laaditun ohjeiston mukaisesti sovitussa aikataulussa ja asianmukaisin välinein sekä laadittava tarkastuksesta kirjallinen raportti annettujen ohjeiden mukaisesti ja säilytettävä se vähintään 10 vuotta.
Kehittämistyöryhmä on pohtinut tarkennuksia yhteiseen toimintamalliin - lähinnä siihen, tulisiko tarkastuksen yhteydessä tehdä laajemmin mittauksia rakenteiden sisältä. Työryhmä pitäytyy edelleen tarkastustyyppisessä menettelyssä ja lähtee siitä, että rakenteen sisäisiä mittauksia ja näytteiden ottoja tehtäisiin riskirakenteista vain poikkeustapauksissa. Kuntotarkastusmenettelyä ei ole kauttaaltaan tarpeen muuttaa huomattavasti kalliimmaksi kuntotutkimukseksi.
Työryhmän esitykset viedään AKK-tutkintolautakunnan hyväksyttäviksi kevään aikana ja tehdään tarvittavat muutokset mm. KH-ohjekortteihin.
Ensi viikolla tutustumme käytännössä kuntotarkastuksen suorittamiseen.
(JKA 23.1.2005)