Asiantuntija: Suomi on taideväärennösten villi länsi

– Suomi on aivan villi länsi, taidemarkkinoiden asiantuntija Pauliina Laitinen-Littorin sanoo.

Väärennetty taideteos palautetaan usein omistajalleen. Viranomaiset saavat takavarikoida taideteoksen vain, jos sitä on käytetty rikoksen 

Väärentäjän mieli

Useat väärennykset ovat lähes yhtä vaikuttavia ja taitavasti toteutettuja, kuin alkuperäisteokset. Miksi näin taidokkaat tekijät valitsevat tehdä väärennöksiä? 

Taidemarkkinoiden asiantuntijan Pauliina Laitinen-Littorinin mukaan väärentäjät väärentävät vain kalleimpien ja rakastetuimpien taiteilijoiden teoksia, joita on helppo myydä.

Väärentäjä on taitava tekniikaltaan, mutta kopioidessaan vuosikausia muiden töitä, hän usein kadottaa oman tyylinsä, jos hänellä on sellaista ollutkaan.

Littorinin mukaan tekijöillä täytyy olla rikollinen mieli tai tausta, koska jo maalausvaiheessa tarkoituksena on huijata ihmisiä.

välineenä. Ulkomailla poliisin haltuun ajautuneet väärennökset tulevat yleensä tiensä päähän.

– Ne yksinkertaisesti tuhotaan, jos ne on todettu väärennöksiksi. Niitä ei saa palauttaa omistajalle, Pauliina Laitinen-Littorin kertoo.

Samat väärennökset kiertävät

Suomessa teokset palautetaan usein omistajalle ja siksi toisinaan samat väärennökset tulevat vastaan yhä uudelleen. Tällainen taulu on nyt tutkittavan sarjan yhteydessä takavarikoitu Helene Schjerfbeck -väärennös "Keltaiset ruusut". Teos on Kansallisgalleriassa todettu väärennökseksi neljä kertaa.

– Pitäisi olla paljon ankarampi näitä väärennöksiä kohtaan, koska ne tulevat vain uudestaan kiertoon huiputtamaan ihmisiä.

Tuhoaminen ei kuitenkaan ole asiantuntijankaan mielestä aina toivottu ratkaisu.

– Tavallaan on hyvä, että esimerkiksi keskusrikospoliisin museossa on näitä väärennöksiä, koska sieltä saa paljon havaintomateriaalia siitä, mitä teoksia on väärennetty ja kuka väärennökset on tehnyt.

Suomessa harrastetaan innokkaasti myös väärennetyn taiteen keräilyä. Sitä Laitinen-Littorin ei rajoittaisi, mikäli teoksia ei väitetäkään aidoksi.

Voiko väärennöksen tunnistaa?

Asiantuntijakaan ei osaa aina sanoa, onko teos väärennös vai aito. Heikkotasoisimmat väärennökset erottaa maallikkokin.

Myyjä voi Suomessa lain mukaan piiloutua hyvässä uskossa tehdyn kaupan periaatteen suojiin. Myyjien toimittamilla aitoustodistuksilla Laitinen-Littorin ei näe mitään virkaa.

– Ne ovat vain markkinointikikka. Ostajan pitäisi itse hankkia se aitoustodistus eikä myyjän, Laitinen-Littorin sanoo.

Supliikit myyjät

Jos teoksen aitoudesta ei ole täyttä varmuutta, on myyjän taustaa hyvä selvittää.

– Taiteen myynti on ylipäänsä vaikeaa. Mitä miellyttävämpi ihminen, sitä helpompaa se on.

Tarkistus kannattaa tehdä erityisesti, jos työ on vähääkään kalliimpi. Suomessa taidepiirit ovat pienet.

– Kannattaa kysyä vaikka muutamalta oman paikkakunnan taidekauppiaalta henkilöstä. Kyllä ihmiset tietävät sen, kenen kautta on mennyt paljon väärennöksiä.

Ratkaisuksi myyjien vastuun kasvattamiseksi Laitinen-Littorin ehdottaa esimerkiksi myyjille ammatillista vastuuvakuutusta tai velvoitetta maksaa ostajalle taulun hinta takaisin, jos teos paljastuu väärennökseksi.

Mikä huijattuja yhdistää?

Pauliina Laitinen-Littorin on käynyt läpi useita väärennöstapausten oikeuden asiakirjoja taideväärennös-aiheista kirjaansa varten. Hän kertoo, että yksi piirre yhdistää kaikkia väärennöksen ostaneita henkilöitä.

– Niissä kaikissa ostaja koki ostotilanteessa, että jokin on huonosti. Hälytyskellot varoittivat, että jokin on pielessä, mutta ostaja ei pystynyt enää perääntymään. Omaan intuitioon kannattaa luottaa.