Arvio: Minä yksin -kirja kertoo Trumpista, hänen luomastaan valtapyramidista ja kymmenistä presidenttiin kietoutuvista skandaaleista

Vai miltä kuulostaa johtaja, joka uskoo tuntevansa Venäjän presidentin kahden tunnin tapaamisen perusteella paremmin kuin Vladimir Putinin ystäväpiiriin kuulunut mies? Tai pomo, joka haukkuu sodissa karaistuneita neljän tähden kenraaleita tolloiksi ja vauvoiksi?

Tietysti Yhdysvaltojen 45. presidentiltä Donald J. Trumpilta, mieheltä, joka antaa lapsilleen merkittäviä pestejä ilman minkäänlaisia meriitteja ja nöyryyttää alaisiaan välillä tarkoituksella, välillä tahtomattaan.

500-sivuinen kuvaus vallasta

Yllä mainitun kuvan piirtää The Washington Post -lehden toimittajien Philip Ruckerin ja Carol LeonninginMinä yksin. Se on noin 500-sivuinen kirja vallan huipulta.

Teoksen 25 lukuun sisältyy kymmeniä toisiinsa nivoutuvia skandaaleja, jotka tosin ovat ennalta tuttuja lehtien palstoilta. Kirjaa ei kannata lukea uusien paljastusten toivossa, vaan pikemminkin koontina ja kuvauksena siitä, kuinka Valkoinen talo toimii.

Trumpin luoman valtapyramidin kärjessä on tietenkin presidentti itse. Hänen alapuolellaan seuraavalla tasolla ovat muun muassa presidentin lapset, kansliapäällikkö ja Fox Newsin äänekkäimmät hahmot, kuten esimerkiksi Sean Hannity.

Kirjassa äänessä ovat eniten valtapyramidin kolmannella portaalla istuvat juristit ja avustajat, jotka heitetään presidentin luomien skandaalien ratkaisijoiksi.

Valtava määrä lähteitä

Minä yksin on kirjoitettu dekkarimaisen vetävästi. Rucker ja Leonning ovat kirjoittaneet yksityiskohtaista dialogia, joka vie lukijan keskelle tapahtumia. Aivan teoksen alusta loppuun kirjan henkilöt tuntuvat kysyvän: Mitä ihmettä presidentti ajattelee? Kuinka Valkoinen talo selviää tästä? Kuinka minä selviän tästä?

Kirjailijat kertovat haastatelleensa kirjaan yli 200:aa lähdettä. Lisäksi teoksen lopusta löytyy 485 kirjallista lähdeviitettä. Kaikki dialogi ja tilannekuvaukset perustuvat usean eri lähteen vahvistuksiin. Työmäärä on ollut siis valtava.

Minä yksin julkaistaan samaan aikaan englanninkielisen alkuteoksen kanssa. Ilkka Rekiaro ja Jyri Raivio ovat käännöksessään turvautuneet välillä tarpeettomiin anglismeihin, jotka olisi voinut nipistää pois. Pääosin kirja on kuitenkin helppolukuista ja sujuvaa suomea.

Vähän puhuneet miehet äänessä

Minä yksin ei juurikaan tarjoa uusia tietoja, jotka voisivat muuttaa käsityksiä Trumpin kolme vuotta kestäneen kauden skandaaleista. Kirjasta tuskin myöskään nousee sellaisia otsikoita, jotka mainittavasti vaikuttaisivat tällä viikolla starttaavaan virkarikosoikeudenkäyntiin.

Joitain mielenkiintoisia yksityiskohtia kirjasta nousee esille. Esimerkiksi entisen ulkoministerin Rex Tillersonin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin suhteita kuvataan niin läheisiksi, että Tillerson pääsi yksin Putinin huvijahdille kahdenkeskiseen tapaamiseen maan johtajan kanssa.

Myös julkisuutta kaihtavan, Trumpin Venäjä-kytköksiä tutkineen erikoissyyttäjän Robert Muellerin suuhun saadaan sitaatteja. Mueller muun muassa paljastaa olleensa tyytyväinen päästessään toimeensa.

– Olisin katunut, jos en olisi suostunut erikoissyyttäjäksi, Mueller sanoo kirjassa.

Hengästyttävä tahti

Skandaalien vyöry ja kasautuminen pelkkien yksittäisten lukujen tasolla hengästyttää. Tällaistako kulunut kolmivuotiskausi todella on ollut? Ei ihme, että Trump tuntee olevansa median ajojahdin kohteena.

Siitä huolimatta heti kirjan alusta käy selväksi, että jatkuvat skandaalit ja Valkoisen talon kaaos johtuvat viime kädessä Donald Trumpista.

Miehestä, joka ei uskonut pääsevänsä presidentiksi, ja jakaa tärkeimmät ministeripestinsä uskollisuuden perusteella. Miehestä, jolle kuuliaisuus on tärkeämpää kuin vakaus ja perinteet. Miehestä, joka saattaa johtaa maailman suurinta talous- ja asemahtia vielä seuraavat viisi vuotta.

Minä yksin (A Very Stable Genius). Otava 2020. 525 sivua.