USA 1998. Ohjaus: Michael Bay. Käsikirjoitus: Jonathan Hensleigh, J.J. Abrams. Kuvaus: John Schwartzm`n. Leikkaus: Mark Goldblatt, A.C.E., Chris Lebenzon, Glen Scantlebury. Lavastus: Michael White. Kuvatehosteet: Pat McClung, Richard Hoover. Musiikki: Trevor Rabin.Tuotanto: Jerry Bruckheimer, Gale Anne Hurd, Michael Bay. Pääosissa: Bruce Willis, Billy Bob Thornton, Ben Affleck, Liv Tyler, Will Patton, Steve Buscemi, Peter Stormare, Michael Clarke Duncan. Kesto: 150 min.
Maapalloa on uhannut lähes lopullinen, ilmestyskirjan ennustama tuho nyt jo kahdesti tänä vuonna. Mimi Lederin ohjaama Deep Impact esitti apokalyptisen komeetan ja sitä vastaanottavat ihmiset asiaan vihkiytyneellä vakavuudella. Tuhon odotuksen keskellä haettiin yhteinen hiili ja Amerikan maanmatoset valmistautuivat kohtaloonsa puisevan pateettisesti. Toimintanohjaaja Michael Bay (The Rock, Bad Boys) lähestyy aihetta pieni virne suupielessä ja pakollinen mahdollisen tuhon odotuskin on kuin suoraan levismainoksesta; upeasti valaistuna ja ihmiset kulttuurinsa kansallispuvuissa vaipuneina epätodelliseen uskonnolliseen hurmokseen, odottamassa Jeesuksen saappaissa häärivän Bruce Willisin saavan hommansa kunnialla päätökseen. Elokuva on siis Armageddon.
Tarinassa bongataan maata hurjaa vauhtia lähestyvä Texasin kokoinen asteroidi, jonka etuajassa putoilevat pikkukivet panevat Manhattanin silmiä hivelevästi madonrei´ille. NASA:n johtajalla Trumanilla (Thornton) on visainen pulma, koska ainoa keino on räjäyttää asteroidi poraamalla siihen syvä reikä ja pudottaa ydinpommi sisään. Hommaan pitää saada planeetan paras öljynporaaja Harry Stamper (Willis), joka roudaa tiiminsä astronauttikoulutukseen. Stamperia piinaa lisäksi sairaalloinen omistushalu tyttäreensä Graceen (Tyler), joka humputtelee äijän oikean käden A.J:n (Affleck) kanssa. Kun porauskarjut mukanaan esimerkiksi täyskahjo Rockhound (Buscemi) saadaan sukkulakuntoon ja avaruuteen, yhtyy jengiin vielä sekopäinen kosmonautti Andropov (Stormare) niin johan maailmanpelastus voi alkaa.
Bay ja tuottaja Jerry Brucheimer tietävät tasan tarkasti mistä naruista vedellä, sillä Armageddon on huippuunsa vedetty viihdeveturi. Willisin karisma pannaan ratsastamaan mainoskuvien estetetiikalla, lakkaamattoman dynaamisella montaasilla ja kuvatehosteiden laskelmoiduilla ylilyönneillä. Kuka välittää, että avaruuden hapettomuudessa ei juuri tulipalot roihua tai että ihmisliha rikotuissa avaruuspuvuissa ei enää näyttäisi kovinkaan kuvauskelpoiselta. Ei kukaan, ja siinä onkin Armageddonin voima. Railakas kerronta jaksaa pitää penkinreunalla ja pääasia on saadaanko homma hoidetuksi ja sankarit kotiin.
Bay lataa leffan alkupuolen huumorin ja jännityksen ilotulituksella, mutta lopussa vedetään jo Deep Impactista tuttu pateettisen patrioottinen vaihde silmään, jossa amerikanlippua liehutetaan toisessa kädessä samalla kun raamattua puristetaan toisessa. Maapallon kansa katselee taivaalle kuin herätyslehtien sivuilta, kun karskit öljyporaajapojat kohtaavat golgatansa. Jännitystä piisaa, mutta joku sivumaku lopun paisuttelusta jää.
Kuvallinen ilmaisu on kertakaikkisen taidokasta. Sukkulat painavat tuli hännän alla huikaisevan asteroidin syleilyyn ja maapallolle satelevat kivet saavat aikaan melkoista jälkeä. Tehostemyrsky saadaan lisäksi pidettyä mukavasti dynaamisen tarinan osana toisin kuin mainosmarkat, joita varten tietyt tuotteet tuntuvat saaneen kässäristä omat kohtauksensa.
Bruce Willis pelastaa planeettaa jo rutiinilla, nyt tosin mies ei ole aivan yhtä huumorintajuinen kuin tavallisesti. Suurten asioiden ratkoja ei näemmä saa vääntää vitsiä. Suunpieksäjiä jengistä kuitenkin löytyy suorastaan ylikierroksilla pauhaava Steve Buscemi etunenässä. Hauskimman roolin on kuitenkin saanut länsinaapuri Peter Stormare, jonka kosmonautti kannattelee kankean loppupuolen komiikkaa. Affleck ja Tyler leffan rakastavaisina ovat vähän turhan totisia, mutta Billy Bob Thornton vakuuttaa NASA:n pomona. Mies vetäisee mainion roolin myös tulevassa pressapätkässä Päävärit.
Bruckheimerin ja Bayn resepti on selvä; leipää ja sirkushuveja. Ilman kangistavaa loppulässyttelyä leffa olisi aivan mahdotonta menoa läpikotaisin. Tällaisenaankin se täyttää paikansa mainiosti, ajatustoiminnan voi lyödä päälle vasta teatterisalista poistuessaan. Armageddon on purukumia aivoille.
Teksti: Jari Rantala
Kuvat: Buena Vista