Kulttuurin monitoiminainen Pirkko Saisio täyttää tässä kuussa 70 vuotta. Syntymäpäivästään Saisio ei kuitenkaan innostu.
KOM-teatterin lavalla istuu Pirkko Saisio. Puhumme syntymäpäivästä.
– Apua. Tämä on veret seisauttava luku, jota ei pääse minnekään. Tulee monta asiaa yhtä aikaa. Uudet ruuhkavuodet. Selvästi viimeiset vuodet. Niitä voi olla paljon tai vähän, ei tiedä, Saisio pohtii.
– On aikaa tehdä töitä, aikaa matkustaa, elää monessa paikassa. Nyt on aika, kun lapsenlapset ovat pieniä ja tarvitsevat hoitoa.
Monessa mukana
Saisiolta on äskettäin ilmestynyt kirja Epäröintejä.
– Uusinta kirjaa pitää aina koko tuotannon tärkeimpänä. Sitten se asettuu jonnekin - ainakin aikaa myöten.
Pidemmät hiukset ärsyttävät, mutta ne saavat kasvaa elokuvaroolia varten. Siinä Saisio näyttelee Helene Schjerfbeckin äitiä.
Syksyllä hän astuu puolestaan pitkän tauon jälkeen KOM-teatterin lavalle. Valehtelijan peruukissa on esitys muistamisesta ja minuksi tulemisesta sekä ikääntymisestä.
"Katson mielelläni taaksepäin"
Saisiolle ikä ei ole vain numero. Ikä tuntuu pieninä vaivoina kropassa ja lavalle harjoituksiin noustessa.
– Täytyy myöntää, että tässä iässä nousee yhä olennaisemmaksi se, kuinka paljon tekstiä pystyy oppimaan ja omaksumaan ilman paniikkia ja millä tavalla ja kuinka täsmällisesti. Ulkoa oppiminen on nyt aika kova kysymys.
Talven Saisio viettää Madeiralla. Siellä on toinen koti ja rauhaa keskittyä. Madeiralla Saisio on kirjoittanut viimeiset työnsä.
– Siellä elän toisessa kulttuurissa, missä ihmiset suhtautuvat aika aurinkoisesti ja lempeästi toisiinsa. On aina pieni shokki tulla tänne. Tässä menee aina pari viikkoa tottua, että täällä on toisenlainen kulttuuri.
Elämä on ollut hyvä: on perhe, paljon rakkautta, mielenkiintoisia töitä, sopivassa määrin vastoinkäymisiä ja haasteita.
– Maailmassa läheskään kaikki eivät saa elää 70-vuotiaaksi. Mitä minulta ei saa pois, on tämä pitkä elämä.
– Katson mielelläni taaksepäin ja usein tässä iässä. Se on totta.
Haastattelu päättyy ja Saisio kiiruhtaa hoitamaan lapsenlapsiaan.