Syksyllä metsässä kulkijaa tuskin lohduttaa tieto, että päälle hyökkäävää hirvikärpästä vastaan ei juurikaan ole suojautumiskeinoa. Hirvikärpästen uskotaan valitsevan uhrinsa näköaistin avulla.
Sienestäjän ja marjastajan suurin riesa syksyllä on hirvikärpänen. Se tuntuu syöksyvän suoraan naamaan metsään mennessä, ja suojautumiskeinot ovat kultaakin kalliimpia. Tunne on oikea, eikä suojakeinoa ole.
Yleensä verta imevät hyönteiset pystyvät aistimaan uhrinsa uloshengityksen hiilidioksidin, mutta näköaistin uskotaan olevan hirvikärpäsen tärkein aisti, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Pekka Vilkamaa.
Ampaisee kuin ohjus
Hirvikärpänen ei juurikaan reagoi hyönteiskarkotteisiin. Hyttyset aistivat hyttyskarkotteet, koska ne kiertelevät ja kaartelevat ihmisen ympärillä. Hirvikärpäset puolestaan valitsevat uhrinsa näköaistin avulla.
– Kun hirvikärpänen näkee ison hahmon, se ampaisee kuin ohjus puun oksalta tai pensaasta suoraan uhria kohti. Ne pudottavat siipensä automaattisesti kun ne laskeutuvat.
– Siinä eivät enää mitkään myrkyt auta karkottamaan, kun hirvikärpänen on lentokyvytön.
Pukeutuminen hidastaa
Pukeutuminen on ainoa, joka saattaa helpottaa metsässä liikkujaa.
– Päähine, tiukat kauluksen ja hihan suut ovat ainoa keino jotenkin estää, ettei hirvikärpänen pääse vaatteiden alle, Vilkamaa neuvoo.
