Suomi/Tanska 2013. Käsikirjoitus ja ohjaus: Susanna Helke. Tuotanto: Cilla Werning. Kuvaus: Susanna Helke ja Marko Luukkonen. Äänisuunnittelu: Olli Huhtanen. Musiikki: Samuli Kosminen. Pääosissa: James Temple, Tyler Johnson. Kesto: 85 min.
Susanna Helkkeen (s. 1967) tuore dokumentti herättää tunteita ja ajatuksia. Aihe on traagisen tärkeä ja ajankohtainen: yhä 2010-luvulla monet nuoret homoseksuaalit päätyvät kadulle kodin ja muun ympäristön torjunnan myötä. San Franciscossa kuvattu American Vagabond näyttää karun todellisuuden ja tuo ihmisensä iholle.
Aalto-yliopiston dokumenttielokuvauksen professorina toimiva ohjaaja-käsikirjoittaja havahtui hätkähdyttäviin tilastoihin asuessaan Friscossa tyttöystävänsä kanssa ja nähdessään päivittäin kaduilla maleksivat nuoret kerjäläiset. Peräti joka neljäs kaapista tullut homolapsi potkaistaan kotoaan, ja jopa neljäkymmentä prosenttia kaikista suurkaupunkien kodittomista kuuluu johonkin seksuaalivähemmistöön.
Parikymppinen James Temple on karannut ahdasmielisyyttä pikkukaupungista, mutta haaveillun homomekan sijaan San Francisco osoittautuu kylmäksi ja kalliiksi. Yönsä James viettää makuupussissa metsikössä yhdessä poikaystävänsä Tylerin kanssa, päivisin pojat hengaavat muiden kadulla elävien hylättyjen ja kotinsa jättäneiden parissa. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa ei mene hyvin, jollei ole rahaa; vielä kehnompi mäihä, jos sattuu olemaan pennitön homo.
Kuten Helke osuvasti toteaa, koditon queer-nuori ei osallistu homoavioliittomarsseihin tai kampanjoi yhteiskunnallisten oikeuksiensa puolesta toisin kuin keskiluokkaiset, ”normaaliuttaan” mainostavat seksuaalivähemmistöt. Hänellä kun ei ole tuota yhteiskuntaa. James ja Tyler ovat tästä eläviä esimerkkejä: neuvottomia, voimattomia, eksyksissä. Mutta he eivät ole menettäneet toivoaan.
Parhaiten yhdessä Virpi Suutarin kanssa tekemistään dokumenteista (mm. Jussi-palkittu Joutilaat 2001 ja Pitkin tietä pieni lapsi 2005) tunnettu Helke hallitsee tarinankerronnan ja tilanteisiin menevän dokumentoinnin kokeneen tekijän varmuudella. Marko Luukkosen kuvaama elokuva avaa aihettaan rauhassa ja eleettömästi, ja mikä tärkeää, mukaan on saatu myös toinen näkökulma eli Jamesin periamerikkalainen perhe. Alkuun jyrkkiä vihakommentteja pudotteleva äiti näyttäisi heräilevän ja pehmenevän elokuvanteon myötä; ehkä ja toivottavasti jopa sen ansiosta.