Asiantuntija kertoo, että kaikki hänen näkemänsä ilmailuaiheiset elokuvat ovat melko epärealistisia, myös kasarihitti Top Gun. Elokuvissa pitää saada asiat näyttämään jännittäviltä.
Mikäli koronavirus lopultakin suo, yksi vuoden 2021 elokuvatapauksista on Top Gun: Maverick, jatko-osa vuoden 1986 hittielokuvalle. Jo kahteen kertaan lykätyn ensi-illan on tarkoitus toteutua ensi kesänä.
Uudessa elokuvassa Tom Cruisen esittämä laivaston hävittäjälentäjä Pete ”Maverick” Mitchell on ylennyt kommodoriksi ja menopelikin on vaihtunut Grumman F-14 Tomcatista Boeing F/A-18 Super Hornetiin. Muuten meininki on aika tavalla samanlaista, ainakin jos uskomme traileria.
Mutta oliko alkuperäinen elokuva mistään kotoisin ja vastaako se ollenkaan todellisuutta?
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Vastaus on yllättävän lähellä. Eversti (evp) Scott Davis, Lockheed Martinin Aeronautics-liiketoimintayksikön Suomen-johtaja aloitti uransa Yhdysvaltain ilmavoimissa.
Miehen sotilasuralla lentotunteja kertyi yli 3 700. 1980-luvun puolivälissä aloittanut Davis kävi lentäjäkoulutuksen T-37- ja T-38 -kalustolla, ja hävittäjäkoneista hänellä on kokemusta niin F-15A/C:sta F-16N:stä, F/A-18A/C:sta (alkuperäinen Hornet) kuin F-22:stakin.
Tammikuusta 1994 kesäkuuhun 1997 hän palveli kouluttajana laivaston taistelulentäjien eliittikoulu Fighter Weapons Schoolissa, jota siis myös Top Guniksi sanotaan. Palveluspaikkoina olivat laivaston Miramarin lentotukikohta Kaliforniassa sekä Fallonin lentotukikohta Nevadassa.
Aiemmin urallaan Davis kävi läpi opiskelijana ilmavoimien vastaavan koulutusohjelman, Fighter Weapons Instructor Coursen Nellisin lentotukikohdassa Nevadassa.
– Se [Top Gun] oli ällistyttävä paikka, ja varmasti on sitä edelleenkin. Vaatimukset ovat erittäin korkealla, ja me kouluttajat teimme kovaa työtä: kuusipäiväisiä viikkoja 12-13 tuntia päivässä. Vastaavasti onnistumisen tunne on sitten melkoinen, kun näkee lentäjäoppilaiden edistyvän. Kouluttajia on noin 15-20 kerralla, joten keskinäiset siteet ovat vahvoja.
Davis oli siis laivaston puolella vaihdossa, ja tapana on, että ilmavoimien Fighter Weapons Schoolissa on vastaavasti laivaston lentäjä kouluttajana.
– Kestää toki hetken aikaa tottua uuteen lentokoneeseen, minun tapauksessani [Yhdysvalloissa laivaston tukialuskoneena toimineeseen, mutta ei ilmavoimien käyttämään] F-18:een, mutta taktiikan perusteet eivät ole mitenkään rajoittuneet yhteen koneeseen, vaan ne toimivat yleisemminkin erityisesti neljännen sukupolven koneissa.”
Davisin mukaan yhdestä hävittäjästä toiseen vaihtaminen kestää joitakin kuukausia.
– Ensin on virallinen muuntokoulutus, joka kestää parisen kuukautta ja jonka aikana lennetään 15-20 lentoa, ja sen jälkeen, lentäjästä riippuen, tarvitaan vielä noin kuukauden verran harjoittelua. Mitä kokeneempi lentäjä on, sitä nopeammin homma menee.
Davisin aikaan koulun kalustona olivat paitsi alkuperäiset Hornetit ja F-16N -koneet (joita molempia mies siis lensi), myös F-14 Tomcatit sekä rynnäkkökone Douglas A-4 Skyhawk.
– Tyypillisesti Hornetit, A-4:t tai F-16:t toimivat Red air -roolissa (viholliskoneina), ja sitten sinisellä (=omat) puolella oli kaksi oppilasta ja kaksi opettajaa Horneteissa. Joskus lennettiin vain kahden koneen osastolla.
Vihollista esittävä osasto lensi Yhdysvaltain oletettujen vihollisten taktiikoilla.
Siinä missä alkuperäinen Top Gun -elokuva painottui lähietäisyydellä käytävään ilmataisteluun, todellisuudessa koulun ohjelma jakautui kolmeen osaan.
– Kolmasosa oli lähitaistelua, kolmasosa näköetäisyyden ulkopuolella käytävää ilmataistelua ja kolmasosa rynnäkkötehtäviä, joissa lentäjä ensin taistelee tiensä maalialueelle ja tekee sitten ilmasta maahan -iskun.
Vaikka koulutukseen päästäkseen lentäjän piti olla jo sangen kyvykäs, tyypillisesti joka vuosi joku oppilas joutui jättämään koulun kesken.
– Opettajina yritimme kaikkemme oppilaiden puolesta, mutta välillä se ei onnistunut. Kun itse aloitin urani, kävin läpi monikansallisen Euro-NATO -koulutusohjelman Sheppardin lentotukikohdassa Teksasissa. Yksi pääasiallisista kouluttajistani oli tanskalainen lentäjä, ja hän totesi osuvasti, että jos vain minulla olisi tarpeeksi aikaa, voisin opettaa isoäitisikin lentämään. Mutta aikaa on vain rajallinen määrä, ja jos oppi ei siinä ajassa mene perille, se ei mene perille.
Davis odottaa uutta Top Gun -elokuvaa mielenkiinnolla.
– Kaikki näkemäni ilmailuaiheiset elokuvat ovat melko epärealistisia, myös alkuperäinen Top Gun. Ei lähitaistelussakaan lennetä niin lähellä vihollista niin pitkiä aikoja kuin siinä elokuvassa, mutta elokuvissa pitää saada asiat näyttämään jännittäviltä.
Toisaalta on paljon, paljon huonompiakin lentoelokuvia.
– Esimerkiksi USAF:iin sijoittuva Iron Eagle -elokuvasarja on aivan kammottava. Top Gun oli kirkkaasti paras, vaikka siinäkin on asioita, jotka hieman nostavat verenpainettani. Mutta hyvää viihdettä se on.
Lockheed Martinin miehenä Davisia mahtaa harmittaa, että Tom Cruise lentää F-35C:n sijaan Super Hornetilla?
– No vähän, mutta toisaalta kaksipaikkaisia F-35 -koneita ei ole.