Pandatalon avaaminen yleisölle 18.2. oli minulle hieno ja jännittävä päivä. Pyysin rakkaan ystäväni vierailemaan talolla samana päivänä suurimman hässäkän laannuttua voidakseni jakaa päivän hänen kanssaan, kirjoittaa Ähtäri Zoon eläinlääkäri Heini Niinimäki blogissaan.
Ystäväni lupasi tulla, vaikka kertoikin heti, ettei oikeastaan ole tippaakaan kiinnostunut pandoista, vaan tulisi ainoastaan minun takiani. Kävelimme yhdessä pandalan porteista, minkä jälkeen jäin heti suustani kiinni aiemmin tapaamani toimittajan kanssa.
Kun parin minuutin kuluttua lähdin etsimään ystävääni, löysin hänet ikkunalasiin liimautuneena, leveä hymy naamallaan Lumin leikkejä seuraamasta. Siinä vierähtikin sitten melkoinen tovi – kummasti alkoivat pandat kiinnostaa.
Ystäväni ei ole ainoa, joka reagoi pandoihin tällä tavalla. Pandat herättävät vierailijoissa paljon ihastelua, naurua, helliä tunteita ja niiden katselu voi tuoda hyvää oloa. Tämän saa todeta joka kerta, kun menee piipahtamaan yleisötiloissa.
Itsekin huomaan yhä ajautuvani kerta toisensa jälkeen vain seurailemaan Lumin ja Pyryn puuhia, ja siinä istuessa aika hiukan hidastuu ja omat arkihuolet tuntuvat hieman vähemmän tärkeiltä. Se, että pandat vaikuttavat moneen meistä tällä tavalla, ei ole sattumaa. Kauneus on katsojan silmässä, mutta selitys pandojen söpöyteen löytyy omista geeneistämme.
Lisääntymisstrategiassa samoja piirteitä
Pandojen ja ihmisten lisääntymistrategiassa on yhteisiä piirteitä: kumpikin eläinlaji lisääntyy suhteellisen hitaasti saaden yleensä vain yhden jälkeläisen kerrallaan. Sekä vastasyntynyt ihminen että pandanpoikanen ovat hyvin avuttomia ja pitkään emostaan täysin riippuvaisia – ja usein vieläpä melko vaativaisia. Tämä emonsa ainokainen vaatii siis melkoista panostusta kasvaakseen terveeksi ja itsenäiseksi aikuiseksi.