Kesätyö on ohi. Onpa haikeaa. Mutta takana on niin hieno kesä, että hyvillä mielin voi lähteä syksyä kohden, kirjoittaa Ähtärissä kesätyöpestinsä suorittanut Sanna Sarvikas, joka toimii eläinpuistossa nyt viestintäsihteeriharjoittelijana.
Jälleen kerran voi todeta, että hyvät työkaverit ja hyvä yhteishenki työyhteisössä saa päivät sujumaan hyvin kiireestä huolimatta. Kesäkin oli harvinaisen kuuma, kuitenkin asiakkaita tuli ennätysmäärin vierailemaan eläinpuistoon.
Työskentelin Ähtäri Zoon asiakaspalvelussa ja sain kohdata monenlaisia asiakkaita. Parhaita asiakkaita olivat tietysti lapset, sillä lasten valtava innostus eläimiä kohtaan oli ihanaa seurattavaa. Jotkut jopa juoksivat riemuissaan pandatalon tai eläinpuiston portista sisään.
Joku toinen tykkäsi sudesta ja joku sorsista. Ja matkamuistomyymälästä tehtiin ostoksia, kolikot kaivettiin omista pikku kukkaroista. Myymälä mustavalkoiset pandanallet kiehtoivat ihan nuorimpiakin asiakkaitamme.
Usein näin rattaissa istuvan lapsen ojentavan käsiään pandalelua kohti: -tuon minä haluan. Paljastettakoon myös, että aika moni aikuinenkin hankki pandanallen ihan vain itselleen.
Joillekin oli haaveiden täyttymys saada nähdä panda.
– Tämä on ollut haaveeni lapsesta sakka! Meni kylmät väreet ja ihan itkuhan siinä tuli, kertoi eräskin nuori nainen.
Usein olin liikuttua itsekin, kun kuunteli näitä tarinoita. Pandojen söpöydestä ei pääse mihinkään. Lumi ja Pyry valloittivat niin lasten kuin aikuistenkin sydämet.
Kaikkein jännittävintä oli tietysti työvuoro Pandatalossa. Sain aamulla avata Pandalan ovet ja illalla laittaa ne kiinni. Toki tuohon väliin mahtuu kaikenlaista askaretta, mutta harva voi kesätyössään käydä toivottamassa hyvät huomenet pandoille.
Voiko kenenkään päivä jatkua muuten kuin hymy huulilla, kun sen aloittaa katsomalla pandan rentoa istumista bambunoksa tassussa? Tai iltaisin eläinpuiston jo hiljennyttyä, auringon hiljalleen siirtyessä puiden taa, näki Lumin ja Pyryn nukkumassa.
Kuin osoittaen, että päivä on pulkassa, lähde sinäkin siitä jo kotiin.
Senkin huomasi kesän aikana, että sää ei suomalaista haittaa. Oli kylmä, vesisade tai helleasteita jo kolmekymmentä, niin aina riitti vieraita eläinpuistoon. Parituntinen kierros kuumana kesäpäivänä tehtiin rauhalliseen tahtiin. Sadepäivänä sadetakki päälle ja sitten vaan kysyttiin, että onhan siellä mahdollisuus makkaranpaistoon ja saako sieltä jäätelöä?
Hyvin viihdyin kesätyössäni Ähtärin eläinpuistossa. Sain palvella asiakkaita suomen kielen lisäksi myös englanniksi ja ruotsiksi. Opin paljon uutta asiakaspalvelun eri osioista, ohjelmista ja tietenkin pandoista.
Nyt olen siirtynyt viestintää harjoittelemaan ja odotan innolla alkavaa syksyä sekä tulevaa talvea. Eläinpuisto on kuulemma talvella parhaimmillaan ja näen sen aivan erilaisena.
