Ähtäri Zoossa vierailee joka vuosi satoja luokkaretkiryhmiä. Erityisesti kevät ja syksy ovat paitsi luokkaretkien, myös leirikoululaisten sesonkiaikaa.
Video: Jos et pääse paikan päälle tai haluat katsoa, mitä suloiset pandat Lumi ja Pyry tekevät juuri nyt, niin kurkkaa supersuosittua pandaliveä!
Leirikouluryhmät viipyvät alueella yleensä 2-3 päivää ja heille räätälöidään ohjelma ryhmän mielenkiinnonkohteiden mukaan. Yleensä leirikoululaiset kiertävät eläinpuiston, seikkailevat kiipeilypuisto Flowparkissa, kisailevat farmilla wanhan ajan olympialaisissa sekä vierailevat tietysti pandatalossa. Majoittuminen tapahtuu Hotelli Mesikämmenessä.
Eläintarhat ja -puistot esittelevät asiakkailleen erilaisia eläinlajeja, mutta niillä on myös tärkeä lajien- ja luonnonsuojelullinen tehtävä.
Ähtäri Zoo kuuluu Euroopan eläintarhojen yhdistykseen eli EAZA:n ja on sitoutunut lisäämään eläinlajien ja luonnon tuntemusta, sekä jakamaan kasvatuksellista tietoa. Leirikoululaisten kanssa pyritään toteuttamaan kasvatuksellista tehtävää mahdollisimman hyvin tarjoamalla lapsille erilaisia aktiviteetteja, joiden parissa heillä on hauskaa, mutta jotka saavat heidät myös pohtimaan ja oppimaan uutta.
Leirikoululaisten kanssa työskenteleminen on antoisaa, sillä lapset osaavat ja uskaltavat kysyä. Farmilla kysellään paljon ihan perusasioita maatilan eläimistä, kuten nimiä, mitä ne syövät ja kuinka usein.
Nykyajan lapsilla ei ole välttämättä minkäänlaista suhdetta maatalouteen, eikä tietoa siitä, mistä ja miten maito ilmestyy kaupan maitokaappiin. Yllätys on usein se, että farmin lehmistä vain yhdestä saadaan maitoa – lehmä kun ei tuota, jos se ei ole poikinut. Aikuisten kestoihmetyksen aihe löytyy kanalasta: kana munii, vaikka parvessa ei olisikaan kukkoa.
Tällä hetkellä suurimman huomion Ähtäri Zoossa vie luonnollisesti Lumi ja Pyry. Leirikoululaisten suusta kuuluukin lähes aina se hyvin tärkeä kysymys: miksi pandat on tuotu Ähtäriin?
On hienoa, että leirikoululaiset eivät tule eläinpuistoon vain ihastelemaan söpöjä eläimiä – he pohtivat, esittävät kysymyksiä ja myös kyseenalaistavat. Pyryn ja Lumin Suomeen tuomisessa on taustalla suojeluhanke, jossa pyritään edistämään Kiinassa elävän, vaarantuneen villien pandojen kannan suojelua.
Vaikka eläinpuistojen toiminnassa kyseessä on myös liiketoiminta, meillä Ähtäri Zoossa kaikki tapahtuu eläinten ehdoilla: jos eläin haluaa vetäytyä syrjemmälle päivälevolle, siihen annetaan mahdollisuus.
Tai jos ponista näkee, ettei se nauti poniratsastushetkestä liian kuuman ilman vuoksi, silloin ponille suodaan vapaapäivä laitumella. Isojen ja innostuneiden lapsiryhmien kanssa me työntekijät joudumme joskus moneenkin otteeseen muistuttamaan, että oppilaat ovat tulleet eläinten kotiin, jossa tulisi käyttäytyä mahdollisimman rauhallisesti.
Pääsääntöisesti asiakkaat, niin leirikoululaiset kuin yksittäiset päiväkävijätkin ymmärtävät, kuinka eläinten kanssa tulee olla.
Erityisen hienolta meistä työntekijöistä tuntuu se, kun lapset itse ohjeistavat toisiaan toimimaan oikein: ”älä puhu niin kovaa, pupu säikähtää!” ”näitä lampaita saa silitellä, mutta antaa tuon mustan olla rauhassa. Opas sanoi, ettei se ole silitystuulella!”.
Muutama viikko sitten meillä Farmilla kävi ryhmä lapsia, jotka käyttäytyivät esimerkillisen hienosti. Ohjelma vedettiin läpi, ketään ei tarvinnut kieltää ja lopuksi mentiin lammasaitaukseen. Luokka silitteli ja halaili lampaita, lampaat nojasivat lapsiin ja Kikatus-uuhi heitti makuulleen rapsutteluista nauttimaan.
Mymmelin, joka on lauman sosiaalinen erakko, annettiin olla rauhassa sivummalla.
Lammasaitauksessa lapset kysyivät, saisiko saman toteuttaa puputarhassa. Sanoin heti, että meillä ei ole tapana viedä luokkia puputarhaan, sillä pupumme säikkyvät helposti äkillisiä liikkeitä ja ääniä. Hetken aikaa keskustelimme asiasta lasten kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että kokeillaan.
Annoin luokalle ohjeet: jokainen valitsee tarhasta paikan, jossa istuu. Kukaan ei mene pupuja silittelemään, vaan puput saavat itse kiertää haistelemassa ja valita itse, kenen luokse menevät silitettäväksi. Etukäteen ajattelin, että käynti on lyhyt, mutta lopulta taisimme istua puputarhassa parikymmentä minuuttia.
Puput loikkivat ihmettelemässä mitä teemme, me höpöttelimme lampaista, lehmistä ja tietysti pandoista.
Silloin kun oppilaat ymmärtävät, miten saadaan elämyksiä eläinten ehdoilla ja eläimiä kunnioittaen, tuntuu siltä, että on saanut työntekijänä oman viestinsä onnistuneesti perille. Väitän, että hetkemme puputarhassa oli elämys kaikille: niin minulle työntekijänä, oppilaille kuin myös uteliaille, mutta ujoille pupuillemme!
Tyytyväisiltä ryhmiltä saamme positiivista asiakaspalautetta, mutta palautetta voi antaa myös toiseen suuntaan – farmin henkilökunta antoi hienosta käyttäytymisestä Kypärämäen kutosluokalle erityismaininnan ja Panda-kimblen kotiin viemisiksi!
Kirjoittaja Asta Kestinmäki on Ähtäri Zoo Kotieläintilan vastaava