Orvokki yrittää parhaansa mukaan tukea ja auttaa ADHD:sta kärsivää poikaansa. Byrokratian hampaissa se ei ole ollut helppoa.
Orvokin poika sai ADHD-diagnoosin 23-vuotiaana, vuonna 2006. Diagnoosin saaminen oli Orvokin mukaan sattumankauppaa.
– Paikkakuntamme mielenterveysneuvolassa oli käymässä psykologi, joka oli juuri käynyt ADHD-koulutuksessa. Hän teetti pojalla testit. Terveyskeskuslääkäri väitti, ettei tässä ADHD:sta ollut kyse, mutta onneksemme psykologi otti yhteyttä johtavaan lääkäriin, ja poika sai sitä kautta lähetteen eteenpäin ja lopulta diagnoosin.
Diagnoosi oli Orvokille helpotus, sillä huoli pojasta oli vaivannut jo pitkään. Pojan elämänhallinta oli hukassa ja talous kuralla.
– Siihen asti olimme vain miettineet, mistä ihmeestä oikein oli kyse. Poika oli muiden silmissä vain laiska, tyhmä ja saamaton, Orvokki kertoo.
Täsmälääkitys auttoi
Kuntoutustuen piirissä elämä kääntyi paremmille raiteille, ja poika sai täsmälääkityksen, joka toimi hänellä hyvin.
– Kun Kela reilu vuosi sitten päätti, ettei lääkkeitä enää korvata yli 25-vuotiaille, poika lopetti lääkkeiden syömisen. Hän totesi, että niihin palaisi rahaa ja niiden hakeminen tuntuisi kerjäämiseltä, vaikka se tarpeellista olisikin ollut.
Aina viime syksyyn asti elämä sujui hyvin ilman täsmälääkkeitäkin. Sitten tuli uutinen. Pojan hoitosuhde oli päättynyt, ja hän jäi pois kuntoutustuen piiristä. Perusteluja päätökselle Orvokki penää edelleen, mutta yhteyden saaminen lääkäreihin on ollut vaikeaa.
– Soittopyyntö on tälläkin hetkellä vetämässä, Orvokki sanoo.
Elämä suistui raiteiltaan
Päätöksen jälkeen pojan asiat alkoivat kääntyä huonompaan suuntaan.
– Parisuhde kaatui, ja lopulta poika ei enää pystynyt hoitamaan laskujaan. Hänellä alkoi olla jo itsetuhoisia ajatuksia, Orvokki kertoo.
Poika yritti saada ajan mielenterveysneuvolan psykiatrilta, mutta ajan sai vasta kahden kuukauden päähän. Päivystävä terveyskeskuslääkäri määräsi masennuslääkkeitä.
– Poika haki ne, mutta ei koskaan syönyt niitä. Itsetuhoajatukset olivat jo muutenkin olleet pinnalla. Lääkkeeksi olisi pitänyt saada ADHD-täsmälääkitys.
Suosta on vaikea nousta
Kuntoutustuen ulkopuolelle jäätyään poika on elänyt pelkällä toimeentulotuella. Työmarkkinatukeen hän ei ole oikeutettu, sillä ammattia hänellä ei ole. Yritystä on kuitenkin ollut: poika on aloittanut ammatilliset opinnot neljä kertaa, mutta ne ovat aina jääneet kesken. Keskeyttämiseen on vaikuttanut paitsi ADHD myös rankka koulukiusaamistausta.
Toimeentulotuen varassa elävälle velkasuosta nouseminen on vaikeaa.
– Olemme käyneet velkaneuvojalla, mutta velanmaksuja ei voi sopia, kun säännöllisiä tuloja toimeentulotuen lisäksi ei ole.
Viime viikkoina tilanne on kuitenkin kääntynyt parempaan suuntaan. Orvokki kertoo poikansa hankkineen itselleen työpaikan kuntouttavan työtoiminnan nimellä.
– Hän on ollut samassa paikassa ennenkin. Palkka on vain 2,5 euroa tunnilta, mutta rutiini on tärkeä.
Myös äidin tuki on ollut pojalle tärkeää.
– Viime kädessä hän tukeutuu minuun, ja olenkin yrittänyt pitää häntä tolpillaan ja etsiä neuvoja vähän sieltä täältä. Se ei ole ollut helppoa, mutta aina tästä on jotenkin selvitty. Se on tärkeää, että ihmisellä on joku, joka jaksaa uskoa häneen. Kaikilla ei sellaista ole.
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.