Ranska 2007. Ohjaus: Jan Kounen. Käsikirjoitus: Nicolas Charlet, Bruno Laveine, Jan Kounen. Kuvaus: David Ungaro. Leikkaus: Anny Danche. Musiikki: Jean-Jacques Hertz, Francois Roy. Tuotanto: Ilan Goldman. Pääosissa: Jean Dujardin, Jocelyn Quivrin, Vahina Giocante. Kesto: 96 min.
Octave Parango pukeutuu aina design-vaatteisiin. Hän tietää mikä on trendikästä ja vaatii trendikkyyttä myös muilta. Hänen elämänsä täyttävät seksi, huumeet ja kuluttajan herättävät mainoslauseet. Hän palvoo kauneutta ja itseään ja uskoo, että kaiken voi ostaa ja myydä.
Octave on ranskalaisen Frédéric Beigbederin läpimurtoromaanin pöyhkeä päähenkilö ja tarinan kertoja. Beigbeder väittää kirjoittaneensa kirjansa saadakseen potkut mainostoimistosta – tai sitten väite on tehokasta kirjamainontaa. Ranskassa 99 frangia -nimellä julkaistu romaani löytyy Suomessa kovakantisena nimellä 24,99 e ja pokkarina 8,99 e. Kirjailija nimittäin vaatii, että kirjan nimen täytyy olla sama kuin sen myyntihinnan.
Octave Parangoa näyttelevä Jean Dujardin näyttää erehdyttävän paljon Beigbederiltä, joka sanoo, että Ranskan mainosmaailma eli samanlaista hullua vaihetta 1990-luvun alussa. Tuo maailma oli täynnä kokaiinipöllyssä työskenteleviä narsisteja, ja Beigbeder oli yksi heistä. Romaanin omaelämäkerrallisuus lienee kuitenkin löyhää, kuten fiktiossa yleensä.
Ohjaaja Jan Kounenin näkemys Beigbederin tarinasta on vimmainen ja harkitun holtiton, röyhkeä, moraaliton ja hauska. Kounen on tarinalle varmasti juuri se oikea ohjaaja, sillä hän on ohjannut useiden tunnettujen tuotemerkkien mainoksia.
Shamanistisiin näkyihin mieltynyt Kounen visualisoi komeasti Octaven ja hänen ystäviensä huumehouruisia hetkiä. Kounen tyylittelee taitavasti, mutta sukeltaa välillä niin syvälle näkyihinsä, että itse tarinan kuljetus hetkittäin unohtuu. Romaanista poiketen Kounen tarjoaa Octaven sisäiselle kriisille kaksi vaihtoehtoista loppua, onnellisen ja onnettoman. Katsoja voi itse päättää, kumpaan hän haluaa uskoa.
Elokuvan pilkkakirves heiluu, osuu ja viihdyttää. Erityisen mainio on kohtaus, jossa Octave ei kestä katsoa erään tv-mainoksen hohtavin valkoisin hampain hymyilevää valheellista ihanneperhettä. Mainoksen kulissit kaatuvat kirjaimellisesti miehen menettäessä itsehillintänsä. Elokuvan lopussa mainitaan, että vain noin kymmenellä prosentilla mainontaan vuosittain käytettävistä rahoista voitaisiin kukistaa maailman nälänhätä.
Jos Octave Parangon elämästä ei vielä ole saanut tarpeekseen, juuri suomennetussa Apua anteeksi -romaanissa hän jatkaa seikkailujaan Venäjällä etsien täydellisiä kasvoja kansainväliselle kosmetiikkayritykselle. Yllättäen Octavea alkaa painaa syyllisyys ja moraalittomuus, hänelle tulee tarve ripittäytyä, avautua aivan kaikesta.
Teksti: Minna Karila