Hillary Clintonin oli tarkoitus räjäyttää se isoin lasikatto ja tulla valituksi maailman tärkeimpään virkaan ensimmäisenä naisena. Clintonin presidenttikampanjaa ryydittivät muun muassa noin satavuotiaat naiset, jotka syntyivät ennen kuin naiset edes saivat äänioikeuden Yhdysvalloissa vuonna 1920. Mutta Clintonia ei valittukaan.
Iäkkäät naiset kertoivat tarinansa ”I Waited 96 Years” -sivustolle. Yksi heistä oli Esther Diamond, 96, joka purki turhautumistaan mielipidekirjoituksessaan The Guardianissa.
Esther syntyi Neuvostoliitossa vuonna 1920, mutta muutti vanhempiensa kanssa Yhdysvaltoihin vuonna 1930. USA:n kansalaisuuden hän sai toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945.
– Minulla oli todella hyvä tunne, kun äänestin tiistaina. Koin, että saan vihdoin ääneni kuuluviin, kun voin äänestää jotakuta meistä (naista), Diamond kirjoittaa.
Kun Esther heräsi, hän näki televisiossa Donald Trumpin hymyilevät kasvot.
– Silloin muistin, miten olin suhtautunut Trumpiin siitä lähtien, kun hän lähti ehdolle. Pidin sitä vitsinä. Kaikki, joiden kanssa juttelin, pitivät Hillaryn voittoa varmana. En todellakaan tiedä, mitä tapahtui, Diamond kummastelee.
Kiitoskirje Hillarylta
Esther Diamond kertoo jutussa Hillary Clintonin (tai hänen vaalitiiminsä) lähettämästä kiitoskirjeestä, jossa Clinton hehkuttaa rohkaisusta, jota hän on saanut näiltä satavuotiailta tukijoiltaan.
Jos upotus ei näy, voit katsoa sen tästä.
Esther kertoo istuneensa kotitalonsa aulassa Hillary-kyltin kanssa ja kannustaa niitä ihmisiä äänestämään, jotka kertoivat jättävänsä vaalit väliin.
Mutta Clintoninkin kirjeessä mainitsema lasikatto on yhä rikkomatta. Nyt Esther kertoo tulleensa äänestäjien ja koko Yhdysvaltojen pettämäksi. Esther ei silti usko, että Hillary Clintonin tappio iskee naisten oikeudet takaisin kivikaudelle.
– Nainen presidenttinä USA:ssa ei toteudu elinaikanani. Toivon silti, etteivät tyttäreni, tyttärentyttäreni ja heidän tyttärensä luovuta. Tunnen, että tyttärentyttärentyttärestäni voi tulla presidentti jonain päivänä. Hillary avasi ovea vähän, joku pääsee siitä joskus sisään, Esther Diamond päättää kirjoituksensa The Guardianissa.