Mainos
Mainos

Rooman ravintoloita - osa 1

Menimme Roomaan tavoitteena kolme asiaa. Irtiotto arjesta, (taide)historian suurimmat kohteet ja hyvä ruoka. Saimme kaiken. Ikuisessa kaupungissa se ei ole vaikeaa. Lihoin 7 päivässä ja 14 ravintolassa lopulta 4 kg. Mutta se kannatti. Trilogian toinen osa ja kolmas.

Ainahan se on mielessä

Italialainen päivärytmi alkaa pienellä makealla aamupalalla. Tähän asti se on tarkoittanut jokaisessa hotellissamme suurin piirtein makeaa cornettoa (croissant), korppuja, hilloa, tuoremehua, hedelmiä ja cappuccinoa. Aamiainen on kevyt, jotta lounaalla jaksaa syödä hyvin. Käytännössä se tarkoittaa antipastoja ja perään primi eli pastaa, risottoa tai salaattia. Pelkkä pastakin toimii kaiken aikaa nopeutuvassa maailmassa. Mikään ei toki estä secondin eli lihan ottamista vielä päälle. Menköön samalla dolci, jälkkärikin, kun kerran siestalla on aikaa. Usein se on tosin vain hedelmää. Illallinen nautitaan suomalaisittain myöhään klo 19-22.30 aikoihin. Ravintoloihin saa parhaiten varattua pöydän heti niiden avatessa klo 19 tai sitten klo 21.30 jälkeen. Illallinen kestää pitkään, koska se on päivän ehdoton huipentuma ja sisältää useampia ruokalajeja.

Esivalmisteluja

Olin tehnyt jossain määrin esitutkintaa Rooman ravintoloista, koska olin aiemmissa reissuissa tympääntynyt liki jokaiseen sattumankaupalla valittuun raflaan. Ärsyttää maksaa 80 euroa keskinkertaisesta ruoasta, kun samalla rahalla voisi Italiassa saada huikean hyvääkin.

Esitutkinta paljasti, että hotellimme lähettyviltä löytyy useampikin mielenkiintoinen paikka. Ensimmäinen lounaspaikka olikin heti 50 metrin päässä. Taverna Romana on hyvin tyypillinen pienehkö ravintola, jossa on saman sisältöinen ja hintainen menu kuten kaikissa muissakin. Erityiseksi kunkin paikan tekee päivän spesiaalit, jotka on yleensä esillä, mutta ei aina. Valitsemme suositellun tomaattisen pecorino-pastan sekä päivän spesiaalina olevan katkarapu-raviolin roomalaisittain haudutetun artisokan kera - onhan artisokkasesonki ja roomalaiset sen suurimpia kuluttajia. Kylkeen otimme paistettua pinaattia. Jälkkäriksi päärynä-saksanpähkinä-pinjansiemen piirakkaa. Ruoka ja palvelu olivat yksiä reissun parhaita. Kahvit päälle ja lasku 33 euroa. Suosittelen vahvasti. Oho, huomasin juuri, että olivat unohtaneet laskuttaa viinistä!

Taverna Romana

Via Rodi 16

Heti hotellin ovea vastapäätä oli TripAdvisorissa mielettömästi kehuja saanut La Taverna dei Fori Imperiali. Menin heti aamupäivästä kysymään illaksi pöytää ja se järjestyi klo 21.30. TDFI on tyypillinen perheravintola, mutta kokkivastuussa on nonnan sijaan isä. Lapset hoitavat tarjoilun. Ja hyvin hoitavatkin, se oli ensiluokkaista. Isä tosin vahtii salia haukan katseella kaiken aikaa keittiöstä (kts. kuva). Kysyimme päivän erikoisuuksia ja niitä tuli roppakaupalla. Otimme artisokkaa juutalaisittain, munakoisopaistosta, pavuilla ja artisokalla vauhditettua pasta carbonaraa, paistettua scamorza-juustoa, vasikanleikettä tryffelikastikkeella sekä porsaankyljystä marjakastikkeella. Jälkkäriksi omenapiirakkaa kirsikkakastikkeella sekä mansikoilla varustettua päärynäpiirakkaa. Viinit, kahvit ja grappat päälle ja laskua kertyi 125 euroa. Oikein mainio kokemus, vaikka ruoat olivat rustiikkisempia kuin olin kuvitellut. Jos seinillä on valokuvia syömässä käyneistä staroista kuten Al Pacinosta ja Dustin Hoffmanista, kelpaa tämä minullekin todella hyvin.

La Taverna dei Fori Imperiali via Madonna dei Monti 9

Seuraava lounas oli matkalla kohti Pantheonia. La Cabana sijaitsee juuri sen kriittisen 50 m syrjässä turistiväylältä ja on paikallisten täyttämä. Ruokailumme aikana sinne kokoontui parikin sukua juhlimaan pääsiäistä. Alkuun sydämellinen palvelu alkoi ymmärrettävästi kyllä hiukan tarkentua tuttuihin seurueisiin. Otimme pääsiäislistalta antipastosetin sekä normimenulta pasta all'Amatricianan ja lohipastan. Antipastoina oli paistettua artisokkaa ja maksaa, friteerattua kesäkurpitsankukkaa, maksa-artisokkafrittataa sekä keitettyä kananmunaa. Herkullista, mutta hivenen liian maksavoittoista alkuun. Amatricen tapaan tehty pasta oli eittämättä paras maistamani, mutta kokemukset rajoittuvat kotikeittiön lisäksi vain pariin Italiassa maisteltuun. Savulohipastasta saisivat suomalaiset kokit ottaa oppia. Makua löytyi ja juuri sitä oikeaa. Kahvit ja lasku, 52 euroa. Suosittelen jossain määrin.

La Cabana Via del Mancino 7/9

Illaksi halusimme pienen laskun mausta tinkimättä. Siis pizzaa. Nipotino del Solitario sijaitsi hiukan syrjemmässä ja vaikutti olemukseltaan hyvin paikallisten vakipaikalta, mutta tuona iltana paikassa oli pelkkiä turisteja - onneksi vain eurooppalaisia eikä tunnelma ollut lainkaan turistipaikan oloinen. En haluaisi liikaa sorsia jenkkejä, mutta kokemuksesta voin sanoa juuri heidän saavan sen turistihelvettitunteen aikaiseksi Italiassa. Tilasimme alkuun antipastolajitelman, joka oli varsin tyypillinen. Herkkusieni-makkara- ja quattro formaggi-pizzat olivat Italian normeissa keskitasoa. Suomessa huippua. Eli makua ja rakennetta löytyi, mutta ei säväreitä. Jälkkäriksi hyvin kiinteä ja raffi tiramisu sekä ihan jees marja-pannacotta. Palvelu ihan kivaa. Kahveineen ja vesineen 57 euroa. Suosittelen pienen budjetin illaksi.

Nipotino del Solitario Via San Martino ai monti 43

Aina ei lounaalle lähtiessä ollut nälkä, mutta kyllä sen sai silti kaivetuksi esiin viimeistään alkupaloilla. Seuraava lounaspaikka piiloutui pienelle sivukujalle kulman taakse turisteista. Osteria del Sostegnossa meidät vastaanotti kolme nuorta naista, mikä tuntui pieneen paikkaan täysin ylimitoitetulta. Yksi haahuilikin ympäriinäs ilman järkevää puuhaa. Kaksi muuta olivat todella ystävällisiä ja englanninkielentaitoisia. Tunnelma oli ripauksen fiinimpi ja hinnat samoin. Alkuun artisokkaa roomalaisittain ja sikuri-päärynä-saksanpähkinäsalaattia. Perään pasta carbonaraa ja parsalasagnea. Jälkkäriksi tiramisua ja hedelmäsalaattia Cointreaulla säväytettynä. Hyviä makuja, joita oli mietitty hivenen tavallista enemmän. Erinomainen tiramisu. Kahvia ja vettä ja lasku 71 euroa. Suosittelen vahvasti.

Osteria del Sostegno Via delle Colonnelle 5

Olimme illalla päivän kävelystä täysin puhki eikä ruokapaikan etsiminen houkuttanut edes netin kautta. Siispä marssimme raput alas pizzeria Alle Carretteen. Kerrankin sain tilata ravintolan kalleimman viinipullon! Yhdeksän euron Chianti oli varsin notkea. Vaimo halusi vain antipastoja ja tilasi artisokka- ja tomaattibruschettat, mozzarella ja anjoviksilla täytettyjä friteerattuja kesäkurpitsankukkia sekä Caprese-salaatin mozzarellalla ja tomaatilla. Itse otin paikan nimikkopizzan, jonka täytteinä pancettaa, kirsikkatomaatteja ja paprikaa. Päälle kahdet tiramisut ja kahvit ja lompakko keveni 48 euroa. Perus pizzapaikka, hiukan hätäinen palvelu, keskiverto pizza.

Alle Carrette Via Madonna dei Monte 95

 PS. Toisessa osassa saa pari paikkaa pyyhkeitäkin.

 

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.