Tampere on kuuluisa kirjailijoista, mustastamakkarasta ja lukuisista mainioista ravintoloista. Kulunut lokakuu kokosi nämä kaikki yhteen. Tehtiin kirjat kaupungin kansallisruoasta sekä parhaista ravitsemusliikkeistä. Oli jo aikakin! Aloitan kirjallisuustuokioni Santeri Vuosaran alias Chef Santerin ja Anna-Liisa Nikuksen Uusi Mustamakkara -kirjasta. Seuraavaksi bloggauslautasella nautitaan Vesa Laitisen ja Maija Tammen kirjasta ...A, Bertha, C...
Mörkö Mustamakkara on ollut tamperelaisille ristiriitainen herkku. Siitä ylpeillään ja sen kammoksujille nauretaan. Esille sitä ei kuitenkaan tohdita laittaa. Taitoin muutama vuosi sitten Tampereen kaupungin matkailuesitteen ja laitoin dead linen kuumottaessa tyhjään kuvapaikkaan kuvan mustastamakkarasta ja maitopikarista. Sain siitä sivun kokoiset haukut paikallislehdessä. Siitä saa puhua, mutta ei näyttää kuvaa. Sehän näyttääkin ihan… niin... möröltä. Musta on lempinimeltään mörkö. Vieraillessani Skotlannissa oli haggis esillä kaikkialla ja jokainen pubi kehui tarjoavansa sitä parhaalla reseptillä.
Uusi musta
Gastronomian sekatyömieheksi itseään tituleeraava Chef Santeri soitti minulle muutama vuosi sitten ja kysyi, voisiko tulla kuvaamaan silloiseen työpaikkaani promovideotaan. Settiin kuului täysi kestitys Suomi-tapaksilla eli sekä kuohuviinillä. Mahdotonta kieltäytyä. Hämmentävin sapas oli parmankinkkuun kääritty mustamakkara karpalohillokkeella. En ollut törmännyt koskaan muuta kuin voipaperikääreessä torilla kojun edessä. Syntyi keskustelua ja Santeri päätyi vastaamaan häidemme ruoasta. Kyseinen sapas oli alkusoittoa myös yhä useampiin mustamakkarakokeiluihin. Onnistuneita ruokia syntyi lopulta niin paljon, että Santeri päätti julkaista niistä kirjan yhdessä valokuvaaja Anna-Liisa Nikuksen kanssa. Syntyi Uusi Mustamakkara.
