Spätburgunderin perässä Badenissa

WEISSBURGUNDER. En ole koskaan ollut erityinen Pinot Blanc -fani, mutta en ole liiemmin maistellutkaan badenilaisia. Alkon valikoima jättää meidät senkin suhteen valitettavan pimentoon. Alsacen ja Italian Pinot Blancit ovat omaan makuuni turhan flättejä, hapokkuutta ei ole tarpeeksi. Badenin vulkaaninen maaperä heittää mukaan niin mineraalisuutta kuin happojakin. Erityisesti ne nousevat esiin jättimäisen Kaiserstuhlin tasanteen viinitarhoilla. 

IMAGO-ONGELMAT. Saksalaiset kipuilevat yhä edellisten sukupolvien virheistä viininvalmistuksessa. Toisen maailmansodan pommitusten raunioilta aiemmin arvostettu viinimaa alkoi työstää määrää laadun kustannuksella. Vaikka suunta on kääntynyt rajusti etenkin tällä vuosituhannella, on saksalaisella viinillä yhä globaaleja imago-ongelmia. Makeat valkoviinit ovat muuttuneet maailman parhaiksi Rieslingeiksi ja ylitammitetut Spätburgunderit mittelöivät paremmuudesta jo burgundilaisten kanssa. Nyt vain tarvisi suuren yleisönkin tietää se.

VIININ KULUTUS. Yksi kynnys on viileässä ilmastossa syntyvän viinin hinta, mikä näkyy saksalaisten omassakin kulutuksessa. Viinin keskiostohinta on Saksassa 2,92 €/litra, mikä tarkoittaa italialaisen, ranskalaisen ja espanjalaisen bulkin suosiota. Saksalaiset juovat viiniä 24,4 litraa vuodessa per capita eli vajaan puoli litraa viikossa. Suomalainen juo viiniä alle puolet siitä. Kuohuviinejä saksalaiset juovat eniten maailmassa, 5 pulloa vuodessa per tyyppi.

MTV

PINOT NOIRIN MONET PUOLET. Pressireissun ytimessä oli Hotspot Pinot -seminaari, jossa rypälettä tarkasteltiin useista näkökulmista. Valitettavasti puolet esityksistä ja paneeleista oli saksaksi, joten monta mielenkiintoista juttua jäi ymmärtämättä. Jaksoin silti istua paikallani, koska ohjelman lomassa eteen roudattiin kahden päivän ajan toinen toistaan herkullisempia viinejä. Ja mikä parasta, eri rypäleistä tarjottiin myös muiden maiden tuotoksia, jolloin Saksan ja Badenin tyyli erottui helposti ja sai kunnioittamaan saksalaista viinitaitoa entisestään. Esim. Napa Valleyn viinejä on Alkossa tarjolla vain muutama. Kalifornian lämmössä kypsyneistä rypäleistä tehdään saksalaisia Spätburgundereita helpompia viinejä, mikä ei tarkoita toki paremmuutta. Makuasia, mutta itse pidän saksalaisen Spätburgunderin kompleksisuudesta ja hapokkuudesta, joka toimii erityisesti ruoan kanssa. Kasvupaikan lämpöeron huomaa yllättävän helposti. Hiukan ihmettelinkin, miten osasin seminaarin lopussa sanoa sokkona maistettujen neljän Pinot Noirin valmistusalueet oikein. Jotain tuli opittuakin, kun purskuttelee 150 viiniä muutamassa päivässä. 

Omien kokemusteni pohjalta Pinot Noiriin suhtaudutaan Suomessa aliarvioiden sen luonnetta ja ominaisuuksia. Olen kuullut lukuisia kertoja Pinot'n olevan "vain marjamehua". Syitä on kaksi. Monet ostavat aina tanniinisia pihviviinejä, kun ostavat punaista. Ja kun kerran kokeilevat Pinot Noiria, on se kympin chileläinen, jollainen usein on täysin mitäänsanomaton liru, jota voi juoda janoonsa. On hämmentävää, miten voimakkaita Pinot Noireja olen maistanut. Ytyä löytyy vaikka mille riistalle. Kantsii hiukan perehtyä ja yllätyt takuulla. Tuo reissu nosti Pinot Noirin omalla viinikartallani korkealle. Alko ei ihastusta paljoa tue, joten suosittelen kysymään suosituksia ravintoloista.

Lue lisää Saksan viineistä Saksan Viinitiedotuksen sivuilta. 

Ja pysy kärryille makumatkoista Sivumaun Facebookissa, Instagramissa (etenkin Stories) ja Twitterissä.

Näitä kolmea Spätburgunderia löytyy Alkostakin.MTV