Menimme Roomaan tavoitteena kolme asiaa. Irtiotto arjesta, (taide)historian suurimmat kohteet ja hyvä ruoka. Saimme kaiken. Ikuisessa kaupungissa se ei ole vaikeaa. Lihoin 7 päivässä ja 14 ravintolassa lopulta 4 kg. Mutta se kannatti. Trilogian toinen osa ja kolmas.
Ainahan se on mielessä
Italialainen päivärytmi alkaa pienellä makealla aamupalalla. Tähän asti se on tarkoittanut jokaisessa hotellissamme suurin piirtein makeaa cornettoa (croissant), korppuja, hilloa, tuoremehua, hedelmiä ja cappuccinoa. Aamiainen on kevyt, jotta lounaalla jaksaa syödä hyvin. Käytännössä se tarkoittaa antipastoja ja perään primi eli pastaa, risottoa tai salaattia. Pelkkä pastakin toimii kaiken aikaa nopeutuvassa maailmassa. Mikään ei toki estä secondin eli lihan ottamista vielä päälle. Menköön samalla dolci, jälkkärikin, kun kerran siestalla on aikaa. Usein se on tosin vain hedelmää. Illallinen nautitaan suomalaisittain myöhään klo 19-22.30 aikoihin. Ravintoloihin saa parhaiten varattua pöydän heti niiden avatessa klo 19 tai sitten klo 21.30 jälkeen. Illallinen kestää pitkään, koska se on päivän ehdoton huipentuma ja sisältää useampia ruokalajeja.
Esivalmisteluja
Olin tehnyt jossain määrin esitutkintaa Rooman ravintoloista, koska olin aiemmissa reissuissa tympääntynyt liki jokaiseen sattumankaupalla valittuun raflaan. Ärsyttää maksaa 80 euroa keskinkertaisesta ruoasta, kun samalla rahalla voisi Italiassa saada huikean hyvääkin.





