Itä-Suomen turnee alkoi juhannuksen vietolla Sukevalla ja jatkui välillä Joensuu-Imatra-Savonlinna muutamien mutkien maustamana. Savonlinna piti olla pelkkä läpikulku- ja lounaspaikka, mutta koska ei huvittanut palata vielä kotiin, siirsimmekin sen viimeiseksi yöpymispaikaksi. Samalla saimme nauttia täysin rinnoin ja tuopein Panimoravintola Huvilan antimista.
Tein pöytävarauksen edellisenä iltana ja tiedustelin samalla majoitusmahdollisuutta. Kaksi Huvilan parihuonetta varataan kuulemma jo kuukausia aikaisemmin. Kunhan yritin. Onneksi hotellihuone löytyi oopperajuhlien alla varsin täyteen buukatusta kesäkaupungista. Varauksen yhteydessä meitä kehotettiin tulemaan klo 19, koska klo 21 lavalla starttaava Haloo Helsinki! saattaa häiritä ruokailua. Niin se olisi tehnytkin. Burgeri ja rokkirymistely toimivat keskenään, mutta hienommat maut kaipaavat jonkinasteista ruokarauhaa.
Persoonaa tarjoilussa ja laseissa
Huvilan tarjonta on tullut tutuksi Alkossa ja marketeissa olevien oluiden ja siiderien myötä. Ravintolassa tarjoiltavia panimotuotteita ei sen sijaan muualta löydä. Niinpä päätän nauttia ruokajuomaksi oluita. Otamme alkuruoiksi nieriää kolmella tapaa sekä ankkaa kahdella. Annosten kauniit ulkonäöt veivät raflaa fiinimmäksi, mitä olin odottanut. Tarjoilija ei liiemmin annoksia esitellyt eikä muutenkaan turhia pokkuroinut, mutta hoiti hommansa mallikkaasti laittamalla persoonansa peliin. Tämän perään olen aiemmissa arvosteluissa huudellut. Terassi, live-suomirokki, omat panimotuotteet ja fine diningia hipova ruoka ovat erikoinen yhdistelmä, jossa tarjoilulle antaa mielellään vapauksia. Kalaa on tarjolla 35 asteessa kypsennettynä, savumoussena sekä tartarina. Varsin mallikas aloitus. Ei fanfaareja, mutta ei moitteitakaan. Ankan ylikypsä koipi oli onnistunut annos ja maksamoussen kanssa oli pysytty lestissä. Itse en pidä sen usein liian makeaksi tehdystä sävystä.
Pääruoaksi valitsimme päivän kalaa, joka oli tällä kertaa siikaa sekä Koivunotkon villisikaa. Siian kypsyys oli kohdallaan, mutta nahka olisi voinut olla rapsakampi. Matkalla täydellisyyteen olisi voinut lisätä hiukan suolaa. Villisikaa on tarjolla kolmessa muodossa: fileenä, ragùna ja salsiccia-makkarana. Melkoinen kasa lihaa, mutta hyvin se upposi. Terassin 14-asteinen ilmasto pisti tosin taistelemaan jäähtymistä vastaan ja syöminen oli tavallista hätäisempää. Ragù oli todella tuhtia muhennosta. Makkara kohtuullisen maukasta. Ei kikkailuja, mutta hyvä läpileikkaus raaka-aineeseen, jota toivoisin löytyvän (ja muistuvan mieleen) kotikunnaiden kaupoissa.
Makeaksi päätökseksi nappaamme listalta Huvilan portersuklaakakkua omalla vaniljajäätelöllä sekä Mallasvanukasta ja marjakastiketta sitruunajogurttisorbetin kera. Raaka-aineet maistuvat juuri sen verran kuin toivoisi ja porter ja mallas antavat oivaa sävyä annoksiin. Samalla hieno kunnioitus panimoravintolan tuotteiden monikäyttöisyyteen.
Juomat ovat Huvilassa odotetusti ensiluokkaisia. Suosikkioluita en ihan löytänyt, mutta fiilis paikanpäällä nautituista tosilähijuomista antaa mukavaa extraa. Viinilista vaikutti laadukkaalta ja pari nautittua lasillista todisti sitä. Hintatasoltaan Huvila on laadukkaan ravintolan veroinen. Kolmen ruokalajin menun saa alle 50 eurolla.
Huvia Huvilassa
Keikan alkaessa Saimaan ranta alkaa täyttyä. Ruokapöydästä aukeaa vip-paikat lavalle. Jos itse musiikki olisi vastannut paremmin omaa makua, olisi viileä, mutta kaunis kesäilta ollut huikea kokemus. Huvilaa voi suositella varauksetta ja sen takia kannattaa pieni mutka kesälomareissulla heittääkin. Vertailukohdaksi uskallan nostaa kovat kotimaiset bistrot Berthan (Tampere) ja Murun (Helsinki). Loistavaa, että hyvää ruokaa on tarjolla ympäri Suomea! Enkä edes maininnut vielä järvimaisemasta...
Panimoravintola Huvila
Puistokatu 4, Savonlinna
