Kesä etenee hirmuista vauhtia. Viime viikon kiersimme Itä-Suomea 1400 km verran. Reissun pääkohde oli Imatran valtionhotelli, mutta voiton vei lopulta pari mainiota ruokapaikkaa Joensuussa ja Savonlinnassa. Aloitetaan Joensuun ravintola Kielosta.
Nettitutkinnan kautta mielenkiintoisimmaksi ruokapaikaksi valikoitui Kielo. Siispä varaus kehiin. Keskustan tuntumassa sijaitseva ravintola on sisustettu lämpimän kodikkaaksi. Fiineys ei liiemmin näy ulospäin. Palvelu oli alusta lähtien savolaishenkisen ystävällistä, mutta hivenen itsevarmuutta kaipaavaa. Toiselta, vanhemman polven tarjoilijalta (en kai loukannut?) sitä jo löytyi. Ihan hyvin hommansa hoitivat.
Alkudrinkki osoitti todeksi sen, mitä alkoholittomia juomia käsittelevässä bloggauksessani veikkasin. KontioMehun herukanlehtikuohujuoma toimii loistavasti drinkin osana. Mukaan vodkaa ja Cointreauta. Alkuruoaksi nautimme Sillikaviaaria ja karjalanpiirakkaa sekä Kielon herkuttelulautasen. Karjalanpiirakka-annos oli hyvä pohjustus karjalaiseen makumaailmaan, missä ei mauilla kikkailla, mutta nautitaan niistä sitäkin rehdimmin. Hienoa nähdä perinnepiirakka juhla-asussa. Voisi kokeilla kotona mummon tekemillä mainioilla piirakoilla. Herkkulautanen koostui viidestä makupalasta: savusärkimoussesta, karitsan fileestä, lohitartarista, villisikapiiraasta ja poron paistista. Hieno annos, joka jatkoi em. tyylillä. Ei ilotulitusta, mutta ei mitään moitittavaakaan. Pääruoaksi otimme Paistettua Savonselän kuhaa ja kantarellikastiketta sekä Prässättyä villisikaa BBQ. Kuhan leivitys oli turha. Tässä tapauksessa se ei tuonut olennaista annokseen lisää. Pienoinen lisäsuola olisi tarjonnut enemmän. Kesäkuussa kantarellikastike ei innosta, mutta toki se aina toimii, jos makua vain löytyy. Itä-Suomen villisikavillitys oli itselleni uutta, mutta sain vastaukseksi, että alueella on tarhureita jopa 16 kpl. Mainio lisä possu-nauta-broileri -kolminaisuuteen. Annoksessa oli makua, vaikka BBQ toi mieleen vieläkin vahvemmat aromit. Hento porkkana ja parsa sekä uudet perunat antoivat lautaselle kesänmakua. Noin ohutta parsaa ei tosin olisi tarvinnut kuoria. Jälkkäriksi oli pakko valita eräs klassikkosuosikeistani, pavlova. Pavlova, mansikkasalaattia ja lime-sabayon oli ihan jees, mutta olen niin ihastunut vaimoni tekemiin rapsakoihin, mutta sitkeisiin marenkeihin, ettei tällä ollut niihin jakoja. Lime toi hauskaa sävyä ja olisi voinut olla vieläkin voimakkaampi mauste. Harvoin sitä silti saa tätä herkkua hyvässä ravintolassa. Toiselle puolen pöytää kiikutettiin viinimarja-vadelmasorbet tuoreiden vadelmien ja marenkisiivun vauhdittamana. Kesäisen raikas makupala.
Kielo edustaa laadukasta itäsuomalaista keittotaitoa. Se ei räjäytä makuhermoja, mutta tuo perinteisiin ruokiin uusia vivahteita paikallisia tuottajia kunnioittaen. Viinilista oli hivenen vaisu, mutta pienemmässä kaupungissa täytyy varmaankin tehdä kompromisseja. Menukokonaisuuksia voisi olla enemmän kuin yksi. Tarjoilu oli ystävällistä, mutta pieni turinointi annoksista ja rempseämpi ote karjalaisittain olisi nostanut illallisen tasoa pykälällä. Fiiniä perusruokaa. En reissaisi paikan perään, mutta Joensuussa illallispaikkaa miettiville suosittelen ehdottomasti.
PS. Toinen käymisen arvoinen paikka löytyy torin laidalta, jossa janoisia herkkusuita palvelee erinomaista juomavalikoimaa ja asiantuntevaa palvelua tarjoavaa Bar Muru.
Ravintola Kielo
Suvantokatu 12
