Naudan sisäfileetä ja rintaa, possumakkaraa ja -krokettia, taskurapua, ruijanpallasta, jättikatkista, merikrottia, pateeta, chorizoa, serranokinkkua, parmankinkkua, laardia, merisiiltä, partaveitsisimpukkaa, turskaa, kummeliturskaa, savustettua lehtikaalta, uppopaistettua keltuaista, vasikan kateenkorvaa, ankan maksaa ja rintaa, possun päätä, naudan maksaa…
Siinä vain pieni otos kaikesta, jota tuli syötyä pidennetyllä viikonloppureissulla Kööpenhaminassa. Keskityn reissun makumuistoihin, vaimo bloggaa monesta muusta upeasta kokemuksesta. Tiivistettynä voin sanoa Köpiksestä muutaman seikan.
1) Matkaoppaissa sanotaan, että kaupunki on mukavan kokoinen kävellen valloitettavaksi. En tiedä, millaisia vaeltajia kirjoittajat ovat, mutta Kööpenhaminaa et todellakaan kävellen tsekkaa parissa kolmessa päivässä, vaikka kunto taivallusta kestäisikin. Nähtävää on hämmentävän paljon. Ylivoimaisesti paras menopeli olisi vuokrapolkupyörä. Kaupunki on pyöräilijän paratiisi. Niitä kannattaa myös varoa. Tulevat joka suunnasta ja vauhdilla. Eli pysytään tiukasti omalla kaistalla kävellen.
2) Köpiksen suurin vahvuus on hallittu rosoisuus. Mikään ei oo niin nuukaa, kunhan kokonaisuus näyttää hyvältä. Fiilis on cool, mutta rento. Esim. Helsingissä ja Tukholmassa usein pelkkä tylsä cool. Ja Tampereella liian rento. Rosoisuus on Suomessa rempallaan olemista. Kööpenhaminassa se luo tunnelmaa ja kertoo tarinaa. Asiat tehdään, niinkuin ne olisi kiva tehdä, Suomessa niin kuin on jossain määrätty. Kirjoitan tästä myöhemmin lisää.
3) Tanskassa silmämäärin arvostetaan pieniä kauppoja ja yksityisiä ravintoloita. Kertoo paljon kuningaskunnan hengestä, että laki kieltää yli 3500 neliön marketit. Aika huikeeta. Pääkaupungin pikkuiset liha- ja kalakaupat voivat ainakin päältäkatsoen hyvin ja tarjonta on kadehdittavaa. Luomu ja ekologisuus ovat huomattavasti näkyvämmin esillä kuin Suomessa.
