Italiassa pistävät hiljaiseksi neljä asiaa. Maisemat, rakennukset, ruoka sekä ruokakauppojen tarjonta. Vaikka suomalaisten tiskien tarjonta on parantunut huikeasti parina viime vuosikymmenenä, ei italialaiseen läheltä tulevaan tarjontaan voida päästä. Jos väkisin haluaa puolustautua, löytyy suomalaisista vihanneksista peruna, mansikka ja sienet, jotka ovat ylivertaisia Italian maaperällä kasvaviin nähden. Järvikalatkin ovat hyviä, mutta käytännössä tiskiltä niitä löytyy puolentusinaa sorttia. Ulkomaisiin kaloihin en halua kajota täällä kuin poikkeustapauksissa. No, loheen hiukan useammin. Genovan merenherkkutarjonta oli sitä tasoa, että pystyisin entisenä kalakammoisena luopumaan maalla kulkeneesta lihasta täysin ja helposti. Parilta kauppahallin kojulta löytäisin vuoden jokaiselle viikolle paria eri laatua frutti di maresta. Norjalainen lohi oli sentään uinut saapasmaahan asti.
Hedelmät olivat kypsiä toisin kuin Suomessa, jossa logistiikkaketjun aikana raaoista pehmeäksi tulleet hedelmät ovat ennemminkin ensimmäisen asteen verran mädäntyneet kuin kypsyneet. Mutta antaa kuvien puhua puolestaan. Ja otetaan leveyspiirimme realiteettina eikä katkeruutena. :)
