Yllättävä autoveropäätös löytyi arkistoista

Valtiovarainministeriö antoi vuonna 1997 päätöksen veronhuojennuksesta Ahti Muhoselle, jota vastaan käydyn jutun valtio oli jo voittanut tuolloisessa lääninoikeudessa. Jutussa riideltiin siitä, oliko Ruotsista tuodun Opelin verotus määritelty oikein. Tulli oli määrännyt muutaman tuhannen markan arvoisesta autosta veroa lähes 30 000 markkaa.

Tuomari Terttu Villikka oli jättänyt eriävän mielipiteen lääninoikeuden tuomioon. Hän vetosi EU-lainsäädäntöön ja EY-tuomioistuimen Portugalia koskevaan päätökseen vuodelta 1995.

Ministeriö myönsi Muhoselle huojennuksen juuri ennen jutun siirtymistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kesken oikeusprosessin saatu yllättävä veronhuojennus johti asian raukeamiseen KHO:ssa. On todennäköistä, että KHO olisi pyytänyt asiassa ennakkopäätöstä EY-tuomioistuimesta.

Muhosen tapaus ei siis koskaan päätynyt EY-tuomioistuimeen. Sen sijaan vuonna 2002 EY-tuomioistuin antoi samanlaisessa Antti Siilinin jutussa ratkaisun, joka johti lopulta Suomen autoverojärjestelmän remonttiin. Tuomioistuin katsoi, että käytetyn auton arvo oli verotuksessa määritelty väärin. EY-tuomioistuimen Siilin-päätöksessä viitattiin niin ikään Portugalia koskevaan ennakkopäätökseen.

Vapauttiko valtiovarainministeriö Muhosen autoverosta, jotta vältyttäisiin valtion kannalta ikävältä ennakkoratkaisulta? Myöhemmin tulleen Siilin-päätöksen jälkeen silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö arvioi, että valtio tulee menettämään sen takia vuosittain 50-70 miljoonaa euroa verotuloja.

Valtiovarainministeriö ei kommentoi

Siiliniä avustanut oikeustieteiden kandidaatti Petteri Snell pitää ministeriön tekemää huojennuspäätöstä yllättävänä.

- Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, miksi tällainen päätös on tehty kesken oikeusprosessin. Tämähän tarkoittaa sitä, että EY-tuomioistuimen ratkaisu autoveroasiassa olisi voinut tulla jo aikaisemmin, Snell pohtii.

Paperin ovat allekirjoittaneet vanhempi hallitussihteeri Heikki Kuitunen ja tuolloinen valtiovarainministeri Arja Alho.

Useiden tavoitteluyritysten jälkeen Kuitunen ilmoitti sähköpostitse 45 minuuttia -ohjelmalle, ettei hänellä ole mahdollisuutta osallistua tapauksen taustojen selittämiseen. Alho puolestaan totesi puhelimessa, ettei hän enää muista juttua.

- Virkamiehet valmistelevat näitä asioita. Olen sitten ministerinä allekirjoittanut päätöksen. On mahdotonta enää muistaa yksittäistä tapausta.

Kiistan kohteena vanha Opel

Autoverokiista sai alkunsa tammikuussa 1995. Ahti Muhonen lainasi veljeltään Ruotsissa vanhan auton ja ajoi sillä Suomeen sukulaisten luo. Tulli otti hänet kiinni Jyväskylässä ja ilmoitti, että Opelista olisi maksettava autovero.

- En ollut edes tuomassa autoa Suomeen, olin vain vierailulla. Viranomaiset kuitenkin katsoivat minun asuvan Suomessa, Muhonen kertoo.

Vuoden 1984 Opel Kadettista räpsähti veroa maksettavaksi noin 30 000 markkaa. Laskelman pohjana oli vastaavan uuden auton eli Opel Astran pyyntihinta suomalaisessa autoliikkeessä - tuolloisen käytännön mukaisesti. Todellisuudessa Muhosen Opelin arvo oli muutamia tuhansia markkoja.

Muhonen ryhtyi sinnikkääseen taisteluun. Hän ilmoitti viranomaisille vievänsä asian niin pitkälle kuin mahdollista.

- Halusin kaikkien tietävän, miten EU-jäsen Suomi toimii autoveroasioissa.

Muhonen kertoo saaneensa pari vuotta kestäneen riidan aikana neuvoja myös tulliviranomaisilta, jotka pitivät verotuskäytäntöä vääränä. Lopulta raskas prosessi päättyi kuitenkin Muhosen kannalta onnellisesti. Ennen jutun käsittelyä KHO:ssa Muhonen sai postitse päätöksen, jolla autoverotus huojennetaan. Ehtona oli auton palauttaminen Ruotsiin.

- Niin teinkin. Vähän kyllä suunnittelin, että olisin nostanut sen tullin edessä nosturin nokkaan ja pudottanut alas. Olisin vain huutanut, että "pitäkää koko romu", Muhonen muistelee.

Jo laman aikana kovia menetyksiä kokeneelle miehelle autoveroriita oli raskas kokemus.

- En jaksanut huojennuspäätöksen jälkeen enää pitää asiasta meteliä. Riidasta puhuminen on vaikeaa vielä nytkin. Vaikka monta koettelemusta on elämässä ollut, tämä otti ylivoimaisesti eniten kropan päälle, Muhonen huokaa.