Ylivieska toteuttaa sata ikäihmisen unelmaa: Paavo pääsi hirvimetsälle

Kun Paavo Nyrhinen haetaan sunnuntaina palvelukoti Kotikartanosta, hänen silmänsä kostuvat jo siinä kohden, kun metsästysseuran miehet pukevat hirviliivin päälle.

– Nyt mennään, toteaa Paavo saattajille.

Paavo on muistisairas, eikä muista kaikkea eikä kaikkia. Ilme kirkastuu kuitenkin heti, kun taksiin noustaan hirvikamppeet päällä ja eväsreppu mukana. Matkalla hän seuraa silmä kovana metsäteiden varsilla vilahtelevia hirviporukoita: joko oma tuttu Koskelan metsästysseuran väki näkyisi?

– Tervetuloa Paavo! Tässä on sinulle lämmin pipo ja makkaratikku, tervehtii metsästysseuran väki.

Hirvikaverit ovat käyneet Kotikartanossa useinkin tapaamassa hirviporukan erikoismiestä, jonka tehtäviin kuului hirven nylkeminen.

– Paavo oli töissä OTK:lla ja Lihakunnalla lihanleikkaajana, joten hän oli ammattimies ja leikkasi aina siististi. Nylkemisen hän hoiti niin kauan, kuin pystyi hirvimetsällä käymään, kertoo vuosikymmeniä vanha hirvikaveri Mauno Mikkilä.

Hirvimetsä nosti muistot esiin

Palvelukodissa Paavon kielenkannat eivät irtoile enää niin ahkerasti, mutta hirvimetsä, koirat ja nuotio saavat miehen virkistymään. Kaiken kruunaa näky, kun Paavo viedään pyörätuolissa katsomaan saaliiksi saadun hirven vetämistä metsästä.

– Vieläkös se Paavo kävisi sinulta nylkyhomma laatuun? Lähdetäänkö Pajukankaalle lahtivajalle? innostavat miehet.

Paavo ei vastaa, mutta hymy kertoo, että tiedossa on mistä puhutaan. Hirvikoira Pave pääsee Paavon pyörätuolille kaveeraamaan ja tämä saa miehen lopullisesti syttymään eloon. Paavon käteen laitetaan korvapuustia ja siitäkös Pave tykkää. Miehet jo säikkyvät, että Pave pääsee puremaan Paavon käsiä ”naskalihampaillaan”, mutta Paavo rauhoittelee:

– Ei se pure!

Nyt on Paavo lämmennyt sen verran, että juttu alkaa luistaa.

– Kyllä tulee muistoja mieleen. Kaikkea ei kannata puhuakaan! vitsailee Nyrhinen.

Hän teki hirvimetsällä monenlaista: osallistui jahtiin ja teki vielä viimeistelyt nylkemisen kanssa.

– Kaikki oli yhtä mieluista. Vetämään pääsi aina ja sekin oli mieluista! muistelee Paavo.

”Hiileltä saa maistua”

Kun on katsastettu päivän kaato, on aika mennä nuotiolle tarinoimaan. Miesten jutut kertovat legendaarisista metsämiehistä ja hahmoista, jotka selkeästi ovat Paavolle tuttuja. Yksi jos toinen käy esittäytymässä Nyrhiselle ja kyselee, muistaako mies häntä.

– Muistan minä! Sinä olet Mikkilän Mauno! sanoo Paavo.

Yllättävää kyllä, metsässä mieleen nousevat myös nimet.

– Kotikartanossa kun on käyty katsomassa, niin Paavo ei ole paljon puhunut mitään eikä ole aina kaikkia tuntenut. Tänne kun tuli, niin kylläpä kaikki tunsi ja rupesi tulemaan puhetta! ihmettelee Mikkilä.

Yksi sun toinen testaa Paavon nimimuistia ja yllättyy iloisesti. Porukka vakuuttuu siitä, että oikeassa paikassa muisti alkaa toimia kun mieli virkistyy.

– Tämähän on elämää täällä metsässä olla! Eikä sen ole pakko edes hirvimetsä olla, kunhan metsään vain pääsee, sanoo Mauno Seppälä.

Makkarat kypsyvät ja nokipannu porisee hiilloksella. Minkälaisena Paavo haluaa makkaransa?

– Kyllä se hiileltä saa maistua! vastaa Nyrhinen.

Päivä on Paavon mielestä erittäin onnistunut, samaa tuumii hirviporukka. He uskovat, että Paavon läsnäolo toi myös hyvän saaliin.

– Eilen me oltiin paljon isommalla porukalla liikkeellä ja enemmän oli koiria, mutta yhtään hirveä ei saatu. Se oli aivan niin kuin tilauksesta tämä, että Paavon kunniaksi kaatui hirvikin, toteaa Mauno Mikkilä.