Vanhaan hyvään aikaan jokaisessa suomalaisessa tuvassa ja töllissä juotiin pannukahvia samaan aikaan sunnuntaiaamuna. Pöönät olivat joka taloudessa peräisin samanlaisesta purkista. Sitten maailma alkoi muuttua ja nyt kaikki on toisin: jokainen juo kahvinsa silloin kun huvittaa, siellä missä huvittaa ja sellaisena kuin sattuu huvittamaan. On lattea, aulaitia, ranskalaista paahtoa... valitse vapaasti, kyllä se ystävällinen nuori henkilö tiskin takana laittaa.
Eihän tämä sinänsä uutinen ole. Palveluyhteiskunnassahan tässä eletään, yksilölliset ratkaisut ja räätälöinti ovat tulleet jäädäkseen. Yksi elämisen osa-alue vain on muuttunut varsin hitaasti: asuntojen suunnittelu.
Omakotitaloissa valinnan varaa kyllä alkaa olla pakettitalojenkin kohdalla, mutta kerrostaloasumisen puolella on eletty pitkään jonkinlaista pysähtyneisyyden aikaa. Pintamateriaaleja ja keittiön varusteita on voinut valita, mutta pohjaratkaisut on päätetty asukkaan puolesta jo suunnitteluvaiheessa, eikä niihin ole voinut muutoksia tehdä.
Nyt tämäkin on muuttumassa. Hyvä esimerkki on SatoPlus-ratkaisu, joka on niin sanotun avoimen asuntorakentamisen suomalainen sovellus. Pilottikohde valmistui Helsingin Arabianrantaan keväällä 2005. Hyvän asumisen tarkastaja Katja Soini kävi kylässä ja kyseli niin suunnittelijoilta kuin asukkailtakin, mitä asumiseen vaikuttaa se, kun kerrostaloasumisessa pääsee vaikuttamaan monen muun asian lisäksi jopa pohjaratkaisuihin.
"Avoin asuntorakentaminen on nykyään suorastaan kansainvälinen liike. Se mahdollistaa ihmisille vaikuttamisen omaan asumiseensa - pohjaratkaisuihin, materiaaleihin ja osittain myös talon ulkonäköön," valottaa yksi alan suomalaisista uranuurtajista, arkkitehti Esko Kahri.
"Ajatuksena on palvella asukkaita totuttua paremmin. Palveluhan on ollut rakennusalalla aika heikkotasoista verrattuna melkein mihin hyvänsä muuhun alaan. Nyt mekin haluamme liittyä joukkoon."
Arkkitehti ja massasovituksen professori Jarmo Suominen täydentää:
"Perinteisellä massatuotannolla ei voida vastata erilaistuviin asiakastarpeisiin. Tähän asti on lähdetty minimitasoajattelusta, jossa jokainen saa saman määrän minimihyvää. Se tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että jokainen joutuu maksamaan siitä, mikä on katsottu hyväksi kaikille muillekin."
Nyt kuvaan on tullut uutena ajatteluna niin sanottu massasovitus, jonka avulla teollinen tuotanto pyrkii vastaamaan haasteeseen. Massasovitus tähtää siihen, että asukas maksaa siitä, mikä sopii hänelle tärkeää ja on tärkeää juuri hänelle - se siis johtaa omaa elämäntapaa ja -tilannetta paremmin tukeviin ratkaisuihin. Suominen vertaa asiaa sushi-päivälliseen:
"Ruoka on kaikille samaa, mutta jokainen voi valita lautaselleen sen yhdistelmän, mikä hänestä parhaalta tuntuu. Tällä tavalla kaikki voivat syödä samaa ruokaa eri kombinaatioina. Massasovitus on kustannustehokas tapa rakentaa!"
SatoPlus-kohteen valikoima tarjosi 78 asuntoa. Valikoima oli poikkeuksellisen monipuolinen niin asuntojen koon kuin pohjien suhteen, materiaali- ja varustevaihtoehtoja löytyi paljon totuttua runsaammin asunnon kaikkiin osiin. Tavallisuudesta poiketen talon kerrokset saivat lopullisen hahmonsa sitä mukaa kun asuntoja myytiin ja asukkaat varasivat neliönsä ja pohjaratkaisunsa.
Varaamisen jälkeen olivat vuorossa materiaali- ja varustevaihtoehtojen päättäminen. Kahrin mukaan jo perusneliöhintaankin, joka oli varsin edullinen kuului kolmesta neljään eri vaihtoehtoa niin lattioiden, kaakeleiden kuin kaapistojenkin suhteen. Lisähintaan saattoi sitten saada lisäkivaa. Käytännön työkaluna toimi internetin kautta käytettävä ohjelma, jonka avulla niitä saattoi tarkastella ja tilata hinnan pysyessä koko ajan näkyvissä.
Vaihtoehtojen tarjoamisesta ratkaisujen tarjoamiseen
Marika ja Petri Parviainen sekä lapset Tuomas ja Vilma halusivat asunnon luonnon ja meren läheltä lapsiystävällisestä ympäristöstä läheltä keskustaa. Sopivaksi ratkaisuksi hahmottui olohuoneen, kolmen makuuhuoneen ja saunan käsittävä asunto, jossa on 94,5 m2.
"Kyllä lähtökohta oli se, että etelänmatkat ja isot ja kalliit harrastamiset ovat moneksi vuodeksi taakse jäänyttä elämää," Petri myöntää. "Lasten ehdoilla päätettiin mennä ja sen pohjalta sitten valittiin asuntokin siihen malliin, että eläminen ja asuminen on helppoa."
Valinta tehtiin kahden pohjavaihtoehdon välillä. Toisessa olisi ollut vain kaksi makuuhuonetta mutta kodinhoitohuone kolmannen tilalla.
"Kaupantekohetkellä oli tiedossa perheenlisäystä, joten tiesimme tarvitsevamme kolme makuuhuonetta," Marika kertoo. "Lapsia ajatellen tilattiin sitten myös takka, kun sellaiseen oli mahdollisuus. Mehän olemme hyvin paljon kotona heidän kanssaan. Hyvin se on odotuksia vastannutkin; vähintään kerran viikossa on ohjelmaa, kun paistetaan makkaraa saunan jälkeen."
Asunnossa ei ole juuri lainkaan kantavia seiniä, joten sitä on helppo muuntaa tarpeiden muuttuessa. Petri arvioi sen joustavan niin hyvin elämäntilanteiden mukaan, että siinä voisi vaivatta asua vaikka loppuikänsä.
Entä sitten asukkaiden arviot kodistaan? Montako tähteä viidestä he antaisivat ensikokemusten jälkeen?
"Neljä tähteä. Yksi putoaa sen kodinhoitohuoneen puutteen takia. Olisihan se ihana, sillä kyllä se niin paljon minun arkeani helpottaisi," pohtii Marika.
Petri puolestaan tarjoaa varmalla otteella kaikkia viittä. Hinta-laatusuhde on hänen mielestään voittamattoman hyvä:
"Jos vielä parempi olisi haluttu, meillä ei olisi ollut siihen varaa!"
Parasta avoimessa rakentamisessa on molempien mielestä se, että on lopulta ymmärretty ihmisten, heidän tarpeidensa ja elämäntilanteidensa erilaisuus ja otettu se suunnittelun ja rakentamisen lähtökohdaksi.
Ja Suominen täydentää tutkijan ja suunnittelijan näkökulmasta:
"Pelkkien vaihtoehtojen tarjoaminen ei riitä, vaan on osattava tarjota ratkaisuja. Toisin sanoen minun on sen sijaan, että tarjoaisin keittiöön joko metrin tai puolentoista metrin pöytää pyrittävä ottamaan selvää, mihin ja miten tuleva asukas pöytäänsä käyttää ja rakennettava ratkaisu sen ympärille."
(JKA 23.9.2005)