Atlantin molemmin puolin suunnitellaan kansainvälisen turvallisuustilanteen kiristymisen vuoksi sukellusvenelaivaston päivittämistä. Sekä Yhdysvalloissa, että Britanniassa aiotaan valmistaa uuden sukupolven ydinsukellusveneitä, joiden pelkkä operoiminen maksanee pitkälti yli toista miljardia.
Viime torstaina Yhdysvaltain Yhdysvaltain puolustusministeriö ilmoitti, että General Dynamics valmistaa tulenjohtojärjestelmän laitteistoa sekä varaosia Britannian tulevaan Dreadnought-luokan sukellusvene HMS Valiantiin.
Valiant on toinen neljästä Dreadnought-luokan veneestä. Luokka tulee palveluskäyttöön 2030-luvun alussa, ja se korvaa nykyiset Vanguard-luokan ohjusveneet.
Masiivisia strategisin ydinohjuksin varustettuja sukellusveneitä
Uusista ohjusveneistä tulee 153,6 metriä pitkiä, ja niiden uppouma on 17 200 tonnia.
Jokainen vene on varustettu kahdellatoista amerikkalaisella Trident II -ballistisella ydinohjuksella. Yhdessä ohjuksessa on kahdeksan taistelukärkeä.
Yhdysvaltain merivoimien virallisen tiedon mukaan ohjusten kantomatka on 7 360 kilometriä, eli mahdollisen tosipaikan tullen niillä pystyttäisiin iskemään esimerkiksi Moskovaan käytännössä jo Yhdysvaltain itärannikon läheisyydestä.
Trident II -ohjusten nykyistä D5-sukupolvea käytetään Yhdysvaltain Ohio-luokan strategisissa ohjussukellusveneissä kuten myös brittien nykykalustossa. Ohjusvalmistaja Lockheed Martinin mukaan D5:n käyttö on taattu vuoteen 2042.
Uuden ohjussukupolven kehittäminen ei ole aivan halpaa puuhaa, sillä jo nykyisenkin Trident-ohjuksen yksikkökustannus on 31 miljoonaa dollaria.
Yhdysvaltojen Ohio-luokan sukellusveneet alkavat ikääntyä
Vastaava urakka on edessä myös Yhdysvalloissa, jonka 1980-luvun alussa käyttöönotetun Ohio-luokan sukellusveneet alkavat ikääntyä.
Korvaavan Columbia-luokan ensimmäisen ohjusveneen rakentamisen on tarkoitus alkaa 2021.
Yhteensä 14 Ohio-luokan venettä on tarkoitus korvata kahdellatoista uudella Columbia-luokan veneellä. Merivoimien mukaan Columbia-ohjelma on sen ykkösprioriteetti, mikä näkyy myös kustannuslaskennassa: viime vuonna tehdyn hinta-arvion mukaan ohjelman hankintakustannus on yhteensä 102 miljardia dollaria, josta noin 13 miljardia on tutkimus- ja kehityskuluja.