Yhdistetyssä hypätään mäkeä ja hiihdetään maastohiihtoa. Olympiaohjelmassa ovat henkilökohtainen normaalikilpailu (kaksi kierrosta normaalimäkeä + 15 km hiihto), sprinttikilpailu (yksi kierros suurmäkeä + 7,5 km hiihto) sekä nelimiehinen joukkuekilpailu (kaksi kierrosta suurmäkeä + 4 x 5 km).
Kummassakin yksilölajissa 1 piste mäessä vastaa 4 sekunnin lähtöetua hiihto-osuudella (15 pistettä = 1 minuutti).
Joukkuekilpailussa kaikkien neljän kilpailijan hyppypisteet lasketaan yhteen kummaltakin kierrokselta. 1 piste vastaa 1 sekunnin eroa 4 x 5 km viestin lähdössä (60 p = 1 minuutti).
Hiihto-osuudelle lähdetään Gundersen-menetelmällä eli mäkiosuuden ykkönen lähtee ensimmäisenä ladulle ja muut lähtevät mäessä kertyneen aikatappionsa jälkeen takaa-ajoon. Voittaja on ensimmäisenä maaliin hiihtävä.
Lajihistoria:
Yhdistetty kilpailu oli alkuvuosina pohjoismaisten hiihtokisojen kuninkuuslaji. Esimerkiksi Holmenkollenin kisoissa jaettiin alkujaan palkinnot vain yhdistetyssä.
Norja otti kolmoisvoiton kaikissa yhdistetyn olympiakisoissa 1924–36. Sarjan katkaisivat vasta Suomen Heikki Hasu ja Martti Huhtala, jotka nappasivat kaksoisvoiton Sankt Moritzissa 1948.
Vuosina 1924–48 yhdistetyn hiihto-osuus suoritettiin ensin, 18 km:n erikoiskilpailun yhteydessä. Hyppy siirrettiin avauslajiksi 1952. Yhdistetyn hiihto on ollut oma kilpailutapahtumansa vuodesta 1956 (jolloin matkaksi tuli 15 km). Vuosina 1956–92 yhdistetyn mäkikisassa hypättiin kolme kierrosta; huonoin hyppy poistettiin laskuista. Vuodesta 1994 lähtien on hypätty vain kaksi hyppyä.
Gundersen-menetelmä otettiin käyttöön olympiakisoissa vuonna 1988. Sen keksijä oli norjalainen , joka voitti yhdistetyn MM-hopeaa 1954 mutta sijoittui olympiakisoissa parhaimmillaan 11:nneksi (1960).
