Vuoden 2002 asuntovaikuttaja on valittu

Hän on: Kari Hotakainen, kirjailija.

Nämä olivat asetelmat, kun yhdessä Suomen Hypoteekkiyhdistyksen kanssa valitsimme viime vuoden asuntovaikuttajaa. Monia hyviä ehdokkaita tuli esille nettisivuillamme tehdyssä kyselyssä.

Vuoden 2002 asuntovaikuttajaksi ei valittu asuntopolitiikan, asuntotuotannon tai asuntokaupan ammattilaista. Hän puhui - tai paremminkin kirjoitti - nimenomaan kuluttajan äänellä. Hän kirjoitti kirjan "Juoksuhaudantie." Hän on Kari Hotakainen.

Finlandia-palkinnon kirjastaan saanut Hotakainen asuu perheensä kanssa pientaloalueella Helsingin Pakilassa. Kirjassaan Hotakainen kuvaa perheestään eroon joutuneen miehen vimmaista pyrkimystä ostaa vanha rintamamiestalo, jotta saisi perheensä takaisin. Idea kirjasta perustuu kirjailijan omaan kokemukseen:

"Se syntyi ihan normaalilla asuntonäytöllä, siniset pussukat jalassa eräänä sunnuntaina. Ajattelin, että tässäpä on ihan perustilanne suomalaisen ihmisen elämässä. Tunteet eivät näy, mutta ne kyllä jylläävät taustalla."

Asuntomessut inspiraation lähteenä

Esittelykohde oli Juoksuhaudantiellä Helsingin Maununnevassa - siitä nimi kirjalle. Nimeen liittyy toisaalta myös vahvaa symboliikkaa, sillä kirjan päähenkilö kokee olevansa eräänlainen rintamamies hänkin, tosin kotirintamamies:

"Sattumaa tai ei, olin itse kotirintamamies, naisten vapaussodan veteraani."

Lainaus kirjasta: Ensimmäinen rintamamiessukupolvi, joka oli talonsa itse rakentanut ja niille nimensä antanut, söi tällä hetkellä palvelutalossa hedelmäkiisseliä.

Myös asuntomessut olivat yksi Hotakaisen innoittajista:

"Olen käynyt muutamat asuntomessut läpi - mieleenpainuva oli Lappeenrannan asuntomessut, jossa sain lievän raivokohtauksen. Näitä kohtauksia marinoin sitten romaaneihin."

Lainaus kirjasta: En halua länsisiipeen tornia, jonka huipulla kitisee teräskukko. En halua aulaa enkä erkkeriä. En halua eteistä, jossa on marmoriveistos. Haluan perheeni takaisin.
Aivan toivoton visiitti Lappeenrannan asuntomessuilla ei kuitenkaan ollut, sillä messualueen nurkasta löytyi arkkitehti Olli Lehtovuoren vanhojen rintamamiestalojen henkeen suunnittelema Suomi-talo. Hotakaisen kirja onkin kauttaaltaan hellyttävä rakkaudentunnustus rintamamiestalolle.

Lainaus kirjasta: Kaiken krumeluurin ja yliyrittämisen jälkeen se näytti harmaalta, melkein huomaamattomalta puutalolta. Se ei houkutellut eikä keimaillut.

"Kun kirjailija kirjoittaa yksityisestä kokemuksesta, josta täytyisi tulla yleispätevää...Se on ehkä se talomalli, joka on suurimmalle osalle ihmisistä tuttu ja sen kautta pystyy pääsemään nopeasti sisälle ns. tavallisen ihmisen arkeen."

Kirjassa on hyvin tarkkoja määrityksiä rintamamiestalosta painoineen ja eri ominaisuuksineen.

Lainaus kirjasta: Tyypillinen sodan jälkeen rakennettu rintamiestalo painaa noin 135 000 kiloa. Betonin osuus kokonaispainosta on on 1000 000 kiloa, loppu on puutavaraa, nauloja ja eristeitä, pääasiassa sahanpurua ja kutteria. Tällainen talo maksaa Helsingissä keskimäärin 1,3 miljoonaa eli kympin kilo.

Mistä Hotakainen on ammentanut tuon tiedon?

"Tässä tapauksessa tein aika paljon tutkimustyötä - suomalaiseen asutushistoriaan ja sodanjälkeiseen asuttamiseen. Luin erilaisia artikkeleita, otin erilaisiin asiantuntijoihin yhteyttä - että romaanissa olisi hyvä olla erilaisia asioita kohdallaan, koska loppu on aika isoa mielikuvituksen leikkiä."

Nythän koko asuntokenttä tekee paluuta tuonne rintamamiestaloon. Puhutaan tiiviistä ja matalasta. Mitä se tuo kirjailijalle mieleen?

"Se tuo mieleen pelkästään järkevyyden. Rintamamiestalossa ja niiden asettelussa maisemaan oli jotain poikkeuksellisen nerokasta. Jokainen talo voi olla sisältä yksilöllinen, niin kuin ihminenkin korvien välistä voi olla yksilöllinen, mutta ei vaatetuksen tarvitse olla erityisen yksilöllinen."

Lainaus kirjasta: Siinä se oli, aivan kuin se olisi odottanut minua. Vanha rintamamiestalo, tavallisen puurakentamisen korkein saavutus. Mitään siihen ei voinut lisätä, mitään siitä ei voinut ottaa pois.

Uskonto, sen papit, psalmit ja palvelijat

Vaikka talolla - nimenomaan rintamamiestalolla - on keskeinen asema kirjassa, pääroolissa on kuitenkin asunnonostaja, joka usein on myös samalla asunnon myyjä. Heitä Hotakainen kuvaa terävään tyyliinsä tähän tapaan:

"Asunnon ostamisesta ja sen maksamisesta oli kehkeytynyt uskonto, jota tunnustivat lähes kaikki, puoluekannasta riippumatta. Asuntojen hintojen sekava heittelehtiminen, löysä raha ja korkeat korot olivat kasvattaneet maahan ja varsinkin Helsinkiin heimon, joka seisoi pankin rappusilla toistamassa asumismukavuuteensa liittyvää mantraa. Heimo oli maksanut kymmenessä vuodessa pelkkiä korkoja summan, jolla olisi voinut rakentaa maalle täysin uuden omakotitalon."

Myös kiinteistönvälittäjän sielunmaisema kuvataan kirjataan lähes veret seisauttavalla tavalla.

Lainaus kirjasta: Jos mukana on äijä, on muistettava salaojitus. Mutta heti kun äijän ote herpaantuu, pitää muistuttaa mammaa omenapuista.

"Minusta se ei ole raadollinen, vaan täyteläinen ja kuohkea hahmo tässä tämä Jarmo Kesämaa. Se on syntynyt tietysti siitä, että halusin tutkia yhtä ammattikuntaa, mitä ei ole paljon tutkittu Suomessa. Yritin antaa mahdollisimman monipuolisen kuvan - en niinkään raadollista."

Lainaus kirjasta: Talokaupan aakkoset:

Myymme pihapiirin tunnelmaa!
Myymme luottamusta tulevaisuuteen!
Myymme toivoa paremmasta!

Hotakaiselta ei ole jäänyt huomaamatta myöskään asuntokauppaan viime vuosina pesiytynyt homehysteria ja sen synnyttämä kuntokartoittajien kirjava joukko.

"Siinä on ehkä hieman lievää omakohtaista kokemusta siitä, että kun ostetaan Helsingin alueella ylikalliita taloja, niin aina ei voi luottaa niihin kuntokartoituksiin ja kaikkiin niihin firmoihin, jotka niitä tekee."

Lainaus kirjasta: Jos poka nuuskii kellaria, iske Fak-Systemsin aanelosella.

Välittäjästä:

Lainaus kirjasta: Valehtelee sujuvasti, siitä päätellen kohtuullinen tulotaso. Mikä on hänen sidoksensa Fak-Systemsiin. Ota selvää.

Elinkaariasumista ja heimotunnetta

Ikääntyvälle Suomelle on varsinkin Suomen Hypoteekkiyhdistys tarjonnut ratkaisuksi käänteistä asuntolainaa tai asuntokauppaa. Ideana on, että iäkäs yksinäinen asunnonmyyjä realisoi asunto-omaisuutensa, mutta säilyttää silti elinikäisen asumisoikeutensa. Hotakaisen kirjassa ostaja tarjoaa myyjälle tätäkin pidemmälle menevän elinkaariasumisen mallin.

"En ollut tietoinen trendistä ollenkaan, vaan otin oikeastaan sen mallin siitä vanhasta Suomesta, jossa eri sukupolvet hyvällä tai huonolla menetyksellä asuvat yhtä taloa. Sitten se tietysti kertoo aika paljon päähenkilön mielenliikkeistä ja hänen tahdostaan antaa mahdollisuus myyjälle jäädä taloon."

Lainaus kirjasta: Myyjä Taisto Oksanen saa asua talossaan elämänsä loppuun. Ostaja sitoutuu laittamaan Oksaselle kaksi lämmintä ateriaa päivässä vuoden jokaisena päivänä.

Hotakainen kuvaa osuvasti myös suomalaisen asumisyhteisön usein varsin ahdasmielistä henkistä ilmapiiriä. Osansa saavat sekä reviiriään hysteerisesti puolustava omakotiasujien heimo että tupakoivaa naapuriaan käräyttämään pyrkivät kerrostaloasukkaat.

Lainaus kirjasta: Omakotiheimoa yhdisti asumismuoto ja muutoksenpelko. He puhuivat alueensa ulkopuolisesta elämästä pelokkaasti, vähintään varauksella.

Tässä kirjassa - jos ajatellaan asuntomarkkinoiden osapuolia - rakennusliikkeet ja yleishyödylliset rakennuttajat jäivät aika vähälle. Olisiko heistä aineksia vaikkapa seuraavan kirjaan?

"En tiedä. Kirjailijan täytyy aina jotenkin supistaa maailma johonkin tiettyyn 330 sivuun. Kaikki ei mahtunut mukaan: se on semmoinen alue - rakennuttajat ja yleinen asuntotuotanto - että se on vähän liian laaja näin pienelle ihmiselle kuin minä."