VTT: Katujen lämmitys tuo säästöjä

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n mukaan lämmitys helpottaa myös kadun kunnossapitoa ja alentaa kiinteistöjen huolto- ja kunnossapitokustannuksia.

VTT tutki katu- ja liikennealueiden lämmityksellä toimivien sulanapitojärjestelmien teknistä toteutusta ja energiaratkaisuja. Lumen poistoa katulämmityksellä on kokeiltu ensimmäisenä Helsingissä Etelä-Esplanadin jalkakäytävällä ja Jyväskylän keskustan kävelykadulla. Koekohteiden hyvien kokemusten perusteella mm. Helsingissä Aleksanterin kadulle tulee katulämmitys meneillään olevan saneerauksen yhteydessä.

Kuiva katu luo viihtyisyyttä ja turvallisuutta

Elintason kasvu, liikkumisen lisääntyminen ja väestön ikääntyminen ovat VTT:n mukaan kasvattaneet ulkoalueiden kunnossapidon laatuvaatimuksia. Katujen ja pihojen kunnossapito talvella edellyttää asianmukaista kalustoa ja henkilöresursseja sen käyttöön. Kaupunkien keskusta-alueilla lumen poistosta ja kuljetuksesta, suolauksesta sekä hiekoituksesta aiheutuvat suuret vuotuiset kustannukset. Liukkauden torjuntaan käytetyn hiekan poistaminen aiheuttaa pölyhaittoja ja suolan käyttö aiheuttaa ympäristöhaittoja.

Kävelykatualueiden lämmityksellä saavutetaan VTT:n mukaan useita hyötyjä. Ensinnäkin kadun kunnossapito helpottuu, koska lumen auraus talvella ja hiekanpoisto keväällä jäävät pois. Liukkaudentorjunta helpottuu,sillä hiekoitusta tai suolausta ei tarvita. Hiekka ja suola eivät myöskään kulkeudu kiinteistöihin, jolloin niiden kunnossapitokustannukset alenevat. Lisäksi jalankulkijoiden liukastumis- ja tapaturmariskit vähenevät ja kadun käyttömukavuus paranee. Liikekiinteistöt hyötyvät katulämmityksestä myös asiakas- ja liiketoiminnassaan.

Lämmityksen haittoja ovat puolestaan mm. lumi ja sohjo, jos lunta tulee kerralla paljon, sekä lumettoman ja lumisen katuosuuden liittymäkohta. Kovalla lumisateella mahdollinen sulamisveden lammikoituminen puolestaan voi aiheuttaa jalkojen kastumista.

Katulämmityksessä 300 wattia lämmitystehoa neliötä kohden riittää sulattamaan uutta lunta 30 mm tunnissa ja pitämään tien pinnan sulana -13 asteen ulkolämpötilaan saakka. Jalkakäytävän reunakiven alueella lämmitystehon tulee olla suurempi.

Lämmittäminen toteutetaan yleensä kaukolämmön paluukierrosta saatavalla matalalämpöisellä energialla, jolla lumi ja jää sulatetaan katualueelta katupinnoitteen alle asennettavalla lämmitysputkistolla.

Katujen lumen sulatusjärjestelmiä käytetään laajasti myös muualla, mm. muissa Pohjoismaissa, USA:ssa ja Kanadassa sekä Japanissa, jossa vanhimmat sähkökäyttöiset katulämmitysjärjestelmät ovat olleet käytössä jo yli 40 vuotta.

Katuja lämmitetään tuhat tuntia vuodessa

Katualueita lämmitetään Suomessa noin tuhat tuntia vuodessa. Lämmitysjärjestelmän valinta riippuu käytettävissä olevista energialähteistä sekä lämmitettävän alueen koosta. Lämmönlähteitä voivat olla kaukolämpö, sähkö, lauhdelämpö, prosessilämpö sekä maa-, kallio- tai vesistölämpö yhdistettynä lämpöpumppuun.

VTT kehitti myös laskentamallin piha- ja katualueiden nestekiertoisen sulanapitojärjestelmän suunnitteluun. Malli laskee annetuilla lähtöarvoilla tarvittavan vähimmäisputkimäärän, jolla haluttu lämmitysteho saadaan siirrettyä lämmitettävään pintaan. Lähtötietoina annetaan ulkoilman lämpötila ja suhteellinen kosteus, pilvisyysaste, tuulen nopeus sekä lumisateen määrä.

Piha- ja katualueiden sulanapitojärjestelmien teknistaloudellinen tutkimus toteutettiin LT-Konsultit Oy:n, SITO-Konsultit Oy:n, VTT Energian, VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan, LVI-Lindroos Oy:n ja Uponor Pexep Oy:n yhteistyönä. Tutkimus liittyy osana laajempaan Tekesin ja teollisuuden yhteisrahoitteiseen projektiin, jossa tutkittiin piha- ja katualueiden sulanapitojärjestelmien käyttömahdollisuuksia ja tuotteistamista Suomen olosuhteissa.

(MTV3)