Koko kauden on saanut lukea Leicesterin kuplan puhkeamisesta ja kyvyttömyydestä käsitellä paineita, mutta kyllä se henkinen mentaliteetti tuntuu kaikkein kovin olevan vaan juuri Ketuilla. Ainakin tällä hetkellä.
Tällä kierroksella pelattiin taas Leicesterin pussiin. Muutoin niin vakuuttava Tottenhamkin on nyt alkanut yskiä ja alkaako sittenkin vanha kunnon "Spursy" puskea pintaan paineiden kasvaessa? Surkean West Ham -pelin jälkeen North London Derbyssä pelillisesti vahvaa tekemistä vain toisen puoliajan eka vartti, jolloin Spurs käänsi pelin hetkessä Coquelinin punaisen jälkeen. Miehen ylivoimalla yli puoli tuntia, nousu kahdessa minuutissa tappioasemasta johtoon ja sen jälkeen täydellinen momentumin hukkaaminen. Mitä tapahtui? Asia hiertää Pochettinoa varmasti vielä pitkään.
Arsenal pelasi tehokkaasti, mutta vakuuttavaa ei Arsenalin tekemisestä saa tällä hetkellä millään. Arvaamattomuus ja sattumanvaraisuus ohjaa liikaa Arsenalin tekemistä juuri tässä viiden ottelun voitottomassa putkessa. Tai yksittäisten pelaajien idioottimaisen teot, aka Francis Coquelin. Mertesackerille ja koko Arsenalille olisi myös hyvä ottaa oppia mm. Robert Huthin nöyristä puruista sivurajan yli ahdistettuna, asia mistä Harry Kane rankaisi 2-1-osumallaan.
Ei Leicesterinkään hyökkäyspeli rullannut Watfordia vastaan, ei edes sillä tasolla mitä tasapeliin päättyneessä WBA-pelissä, mutta pisteet se silti nappasi Vicarage Roadilta. Se teki taas tarvittavan. Luotti siihen että ne muutamat paikat tulevat mistä ratkaista ja tällä kertaa terävyys (Mahrezin henkilökohtainen osaaminen) maalin edessä riitti. Fokus pysyy edelleen Ranierin pelisuunnitelman toteuttamisessa ja jos se tämän tason pystyy pitämään, on yksi urheilumaailman suurimmista ihmeistä valmis.
Kaikkien palasten pitää vain pysyä kunnossa ja toimia. Nyt iso kysymys kuuluu, missä kunnossa on Riyad Mahrezin takareisi?
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Uudet tuulet puhaltavat Evertonissa
Entisestä Arsenalin osakkeenomistajasta, brittiläis-Iranilaisesta Farhad Moshirista tuli viikolla Evertonin suurin osakkeenomistaja. Merseysidelaisten monivuotinen pamppu löysi vihdoin etsimänsä tukijan, jolta ei hillot lopu heti joukkuetta rakentaessa. Evertonilla on nyt mahdollisuudet tulevaisuudessa kilpailla sekä palkoissa että siirtosummissa muiden suurien tai ainakin semisuurien kanssa Valioliigassa. Ross Barkleyn, Stonesin ja Lukakun pitäminen seurassa helpottuu, koska mahdollisuudet panostaa ja sitä myöten voittaa jotain kasvavat.
Suurin kysymys näillä tuloksilla vain on, että kenen managerin alaisuudessa?
Roberto Martinez sanoi kaupan julkistamisen jälkeen: "Moshiri on seurannut meidän tuloksiamme, peliesityksiämme ja fanien reagoimista otteluihimme. Hän haluaa voittavan joukkueen". Tässä on jo niin monta asiaa parissa lauseessa, minkä luulisi ajavan Martinezin itsensä kuilun partaalle. Everton ei ole voittava joukkue, sen tulokset eivät ole olleet hyviä ja peliesitykset ailahtelee edelleen aivan liikaa. Fanit ovat upeita ja äänekkäitä, mutta ovat näyttäneet tälläkin kaudella tyytymättömyyttään, vaikkakaan ei niin paljoa kuin viime kaudella.
Evertonin kyky pelata otteluissaan kaksi täysin erilaista puoliaikaa sai uudet mittasuhteet West Hamia vastaan, kun se onnistui 10 minuutissa tuhoamaan 80 minuutin aikana hankkimansa johtoaseman. Anteeksiantamatonta. Martinezin ryhmä pystyy aniharvoin pelaamaan ehjiä otteluita alusta loppuun, ja monesti on syynä managerin naaivius puolustuspelaamisen suhteen. Nytkin alivoimalla pelatessaan Martinez vaihtoi hyökkäyspäähän lisää voimaa ja West Ham nousi voittoon asti.
Melkein toivoisi ettei Moshiri olisi seurannut Evertonin otteita, voisi olla Martinezillakin sauma pitää työpaikkansa. Tai sitten Moshirin ensimmäinen rekrytointi pitäisi olla apuvalmentaja, joka hoitaa puolustuspelaamisen opettamisen.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Suklaarasia nimeltään LVG
Hollantilaista laatusuklaata. Ikinä ei tiedä mitä rasiasta on tuloillaan. Syödessäsi nukahdat helposti syvään uneen, et siksi että suklaa olisi niin nautinnollista vaan sen valmistuksessa on käytetty unettavia ainesosia.
Kun edellisellä kerralla olet ihastunut yhteen makuun ja suklaapalaan rasiassa, huomaat ostaessasi rasian seuraavan kerran ettei sitä kyseistä makua ole mukana tässä painoksessa ollenkaan. Mutta seuraavassa taas on. Sitä seuraavassa taas ei. Huomaat miettiväsi ja pohtivasi mikä logiikka tämän takana on. Se on turhaa, sillä vain valmistaja tietää sen.
Monesti mietit myös sitä minkä ihmeen vuoksi maut aina vaihtavat paikkoja rasiassa. Takakannessa kuitenkin lukee, että valmistajataho LVG haluaa toffeen olevan myös lakritsia, maitosuklaan pitää osata hoitaa myös appelsiinisuklaan virkaa ja ylipäätään on mukavaa vain laitella eri maut eri paikkoihin aina, koska se saa valmistajan näyttämään nerokkaalta kuluttajan silmissä. Pikkuhiljaa kuluttajalle kuitenkin on paljastumassa ettei valmistajalla ole hajuakaan miten palaset laitella.
Suklaarasia on myös kaikissa hyllyllä olevista kalleimpia mitä on, sen valmistukseen on käytetty tuhottomasti rahaa, mutta suklaarasioiden vertailutestissä se ei pärjää alkuunsakaan. Se on hävinnyt kisoja lähes nollabudjetilla tehdyille rasioillekin. Keravalainen mummonkammarikin on saanut enemmän voittoja testeissä kuin maineikas LVG.
Silti reilu viikko sitten LVG-rasia päihitti erään ranskalaisen professorin luoman maailman kenties esteettisimmän suklaarasian. Hassun tapauksesta tekee vielä se, että LVG-rasia joutui kisaan ns. housut kintuissa, sen suklaista lähes puolet oli ihan raakileita tai puolivalmiita. Siitäkin huolimatta ARS-rasia hävisi. Mutta se on niiiin omituinen suklaarasia, että siitä joskus myöhemmin lisää.