Viisi keinoa päästä pomoksi

Ruohonjuuresta ylöspäin

Ohi ovat ajat, jolloin pitkä rupeama työelämässä merkitsi automaattisesti myös uralla etenemistä. Nykypäivänä johtajan vakanssia ei välttämättä koskaan tarjota ellei sellaista itse vaadi. On kuitenkin vielä yrityksiä, jotka eivät halua esimiehen olevan niinkään keulakuva kuin rautainen ammattilainen.

Kaikille aloille ei yksinkertaisesti voi valmistua suoraan koulun penkiltä. Kun yrityksen asiakaskunta on taattu eikä välittömiä laajennustoiveita ole näköpiirissä, asiat voivat sujua omalla painollaan – kunhan esimies tuntee tuotteet perinpohjaisesti ja tietää, mitä voi niistä luvata. Eteneminen ruohonjuuritasolta esimieheksi on tästä varma tae.

Supliikkityypille on kysyntää

– Aktiivinen johtaja on nykyään yhtä kuin hyvä johtaja, sanoo puolestaan erään suuren teollisuusyrityksen pääluottamusmies. – Oman alan tuntemuksen lisäksi vaaditaan myös taitoa esittää asiansa uskottavasti ja halua olla esillä. Ainakin ensiksi mainittua voi kehittää itsessään aktiivisesti.

Esiintymistaito onkin usein jo ohittanut pelkän asiantuntemuksen. Eri aloille on olemassa valmiiksi räätälöityä johtamiskoulutusta, jossa keskitytään tuloksen tekemisen ohella myös yrityskuvasta huolehtimiseen. Isoimmilla yrityksillä on usein erikseen tuotantopuolesta ja toisaalta markkinointipuolesta vastaavat johtajat.

Pomoksi haluavan täytyy vakuuttaa johtoporras siitä, että hänen valintansa esimieheksi toisi työpaikalle myös positiivista PR:ää. Monilla aloilla arvostetaan nyt erityisesti taitoa luovia julkisuudessa ja käsitellä viestintävälineitten edustajia, sillä kauppaa tehdään yhtä hyvin mielikuvilla kuin varsinaisilla tuotteillakin.

Sulle, mulle ja meille

– Hyvää johtaja-ainesta on sellaisessa tyypissä, joka näkee itse kunkin vahvuudet ja osaa käyttää niitä hyväkseen, sanotaan kansainväliseen ketjuun kuuluvasta keskisuuresta yrityksestä.

– Tämä on meistä universaali ilmiö: kaikissa ketjumme toimipisteissä ympäri maailmaa esimiehiksi valikoituvat ne, jotka pääsevät asioissa eteenpäin. He poimivat joukosta ne joita kulloinkin tarvitsevat ja saavat asiat rullaamaan.

Yrityksen edustajan mukaan heillä huomataan tällaiset vahvuudet työntekijässä jo melko varhaisessa vaiheessa. Työ edellyttää kaikilta toiminnan suunnittelua ja koordinointia, ja se jonka laskelmissa ei ole tyhjäkäynnillä olevia tuottamattomia työtovereita, nousee helposti esille.

– Korostamme tiimityökykyjä. Esimieheksi haluavalla on oltava näyttöä tehtävien delegoimisesta niin, ettei kukaan kuormitu kohtuuttomasti. Tämä koskee myös sitä tulevaa esimiestä! Kaikkea työtä ei saa haalia itselleen, ja vastuuta on jaettava.

Kaukana ja silti lähellä

Hyvän johtajan on myös kyettävä näkemään metsä puilta. Toisin sanoen hänen on opittava ikään kuin vaikuttamaan tarpeeksi kaukana ollakseen objektiivinen ja tarpeeksi lähellä huomatakseen mahdolliset ongelmat ja puuttuakseen niihin.

Pomoksi päästäkseen tätä taitoa on välttämätöntä kehittää itsessään, vaikka se onkin inhimillisesti katsoen vaikea tasapainolaji. Itse kullakin kun on työssä henkilökohtaiset kaverit ja mieltymykset, eikä kaikista työkavereista koskaan välttämättä edes opi pitämään.

– Vaikeinta oli etääntyä vanhoista kavereista, jottei kukaan olisi päässyt syyttämään puolueellisuudesta, huokaa ensin osastonsa esimieheksi ylennyt Marja. – En esimerkiksi enää uskaltanut lähteä lähimpien työtovereiden kanssa iltaa istumaan ellen käynyt pian ulkona toistenkin kanssa, enkä voinut enää hipsiä hetkeksi juoruilemaan lähimpien työkaverien työpisteelle.

Marjan mielestä menettelytapa osoittautui kuitenkin oikeaksi, sillä pian hän huomasi ymmärtävänsä aikaisemmin karsastamiansakin työtovereita paremmin ja alkoi nähdä itse kunkin työpanoksen osana suurempaa kokonaisuutta. Pian häntä pyydettiinkin vielä vastuullisempaan työhön.

Kilpailijat ketoon!

Kiristyvän taloudellisen tilanteen myötä meilläkin käytetään oman aseman varmistamiseksi yllättävän kovia otteita. Jos mikään muu keino ei tunnu tuottavan tulosta, voi vielä kokeilla vanhaa kunnon kyynärpäätaktiikkaa.

Mustamaalaaminen on paljon käytetty keino. Tämä on kuitenkin syytä aloittaa hienovaraisesti ja hyvissä ajoin, muuten puhuja vaikuttaa vainoharhaiselta. Usein aloitetaan näennäisellä säälimisellä: miten työtoverilla onkaan vaikeata ja raskasta, ei hän voi millään selvitä eikä pärjätä...

Kun johtoporras on sisäistänyt tämän tiedon, on ensin epämääräisten vihjailujen (toisella on muka aina ollut kiinnostusta kilpailijaankin päin) ja lopuksi suoran moittimisen ja henkilökohtaisuuksien (mahtaakohan noin herkästi hermostuva nainen olla mitenkään edustavaa ainesta firman kansainvälisiin konferensseihin?) aika.

Näillä keinoin esimiesasemaan kiivennyt ihminen on kuitenkin usein kävelevä aikapommi. Hän ei nauti työtovereittensa parissa todellista luottamusta, eikä ole mitään takeita siitä, että hänen moraalinsa toimisi yhtään sen paremmin jos työpaikan etu ja oma etu joskus joutuisivat törmäyskurssille. Olisi kaikkien etu, jos tällainen tapa pyrkiä pomoksi tunnistettaisiin ajoissa!

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock