Korkeimman oikeuden tiloissa Helsingin Fabianinkadulla säilytetään kahta erilaista, mutta toisaalta hyvin samanlaista paperinippua.
Toisessa haetaan valituslupaa Suomen ehkä kuuluisimman henkirikoksen, Ulvilan murhan, tuomioon. Toinen valituslupahakemus koskee rikosta, josta useimmat eivät ole ikinä kuulleet.
Posion henkirikoksen uhri ei ollut omakotitalossa asuva korkeasti koulutettu perheenisä, kuten Jukka Lahti, eivätkä epäillyt viileitä ja salaperäisiä, kuten Anneli Auer.
Mikä juttuja sitten yhdistää? Sitä varten on palattava tarinan alkuun puolentoista vuoden taakse Posiolle, tai oikeammin Kuusamoon.
Posio on pinta-alaltaan laaja kunta. Tämän jutun tarina sijoittuu Aholan keskustataajamaan.
Ryöstökeikan kohtalokas päätös
Talvirenkaat rapisivat Pohjois-Pohjanmaan lumisillä teillä, kun Juise, Antti ja Matti istuivat autossa matkalla Kuusamosta Posiolle. Kaverukset Juise ja Antti olivat tavanneet pääkaupunkiseudulta kotoisin olevan, dj-keikkoja tekevän Matin edellisenä päivänä yhteisten tuttujen kautta ja ilta oli venähtänyt pitkäksi.
Kuusamosta Posiolle on vain tunnin ajomatka, mutta tämän porukan kohdalla se katkesi ojaanajoon kesken taipaleen. Paikalle kutsuttiin Juiselle ja Antille tuttu Kinnunen*, jonka auton kyydissä matka taittui perille asti. Vähän ennen määränpäätä pysähdyttiin Posion R-kioskille, josta kolmikko osti kuskille limsaa ja muille olutta.
Miesten päämäärä oli Miilutiellä sijaitseva kerrostalo Posiojärven itäreunassa, Aholan keskustataajamassa. Puolentoistatuhannen asukkaan taajama oli valmistautumassa jouluun. Elettiin joulukuun 19. päivää vuonna 2013.
Juise ja Antti olivat käyneet edellisenä päivänä keski-ikäisen Reijon* ja tämän avovaimon Marjan* luona. Asunnossa piri oli vaihtunut diapameihin ja ainakin Juisella ja Antilla oli suunnitelma: Reijolta piti ryöstää loputkin lääkkeet.
Miehet astuivat ulos autosta kerrostalon pihalla. Kinnunen jäi autoon odottamaan. Pohjoisen iltapäivä alkoi jo hämärtää, pakkaslumi narskui kenkien alla.
Kolmikko nousi hissillä talon kolmanteen kerrokseen. Sen jälkeen kaikki meni pahasti pieleen.
Kello 16.39 Juise soitti hätäkeskukseen ja kertoi tajuttoman Reijon tarvitsevan apua. Juise, Antti ja Matti häipyvät paikalta ennen viranomaisten tuloa.
Asunnosta löytyi kuristamisesta aiheutuneisiin vammoihin kuollut Reijo ja tämän pahasti pahoinpidelty avopuoliso Marja.
Oikeudessa käytettiin todistusaineistona Juisen soittaman hätäkeskuspuhelun litterointia.
Teknisen tutkinnan partio saapuu
Tässä vaiheessa tapauksessa on ensimmäinen yhtymäkohta Ulvilan murhaan, nimittäin kummassakaan tekninen tutkinta ei ole juuri tuonut oikeudelle käyttökelpoista näyttöä syyllisyyden tai syyttömyyden tueksi.
Tekninen tutkinta voi epäonnistua todella monella tapaa. Voi käydä niin, ettei näytteitä kerätä oikeista paikoista ja tarpeeksi paljon. Rikospaikalle on enää myöhemmin mahdotonta palata ottamaan uusia näytteitä, kun eristys on purettu.
Voi olla, ettei rikospaikkaa edes eristetä kunnolla, kuten kävi Ulvilan murhassa. Perheen omakotitalosta muodostui murhayönä oikea nähtävyys, niin paljon väkeä talossa ja sen liepeillä murhayön aikana ramppasi.
Posion henkirikospaikalla joulukuussa 2013 ei ollut yhtä vilkasta. Tapahtumapaikalla kävi surmayönä muutama apuun hälytetty naapuri, ambulanssihenkilökuntaa sekä yksi poliisipartio. Sen jälkeen rikospaikka eristettiin.
Tekniikan partio saapui yli sadan kilometrin päästä Rovaniemeltä Miilutielle vasta tunteja myöhemmin. Asunnon ulko-ovessa oli verta. Ovesta etsittiin ensimmäisenä sormenjäljet sen sisä- ja ulkopuolelta. Sen jälkeen mentiin sisään.
Asunnossa oli partion havaintojen mukaan siistiä, mutta paikkoja oli selvästi pengottu. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään huumeluola, jossa tekninen tutkinta vaikeutuu paikkojen likaisuuden vuoksi.
Muovimattolattian peittona oli runsaasti mattoja. Tutkija kaivoi vinovalon ja haki kengänjälkiä. Niitä ei nyt löytynyt.
Ensimmäisenä oli syytä keskittyä keräämään näytteitä keittiöstä. Sen lattialla makasi selällään isokokoinen Reijo.
Miehen oikea käsi osoitti suorana sivulle, vasen oli vartalon vieressä. Sormet olivat koukistuneet.
Tekohampaat olivat lentäneet suusta, rikkinäiset silmälasit olivat keittiön pöydällä. Sekalaista tavaraa näkyi siellä täällä, keittiön kaappeja oli auottu. Jääkaappikin oli jätetty auki.
Kuolleen miehen vieressä oli ruskeaa pakkausteippiä. Samoin sitä löytyi keittiöpöydän vieressä olevalta penkiltä, miehen alta sekä hänen hihansuustaan.
Jutussa tähdellä (*) merkittyjen henkilöiden nimet on muutettu. Juise, Antti ja Matti sen sijaan esiintyvät omilla nimillään, koska heidät on tuomittu tapaukseen liittyen pitkiin vankeusrangaistuksiin.
Jutussa on käytetty lähteinä Lapin poliisilaitoksen esitutkintamateriaalia, Rovaniemen käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioita sekä vastaajien valituslupahakemuksia korkeimpaan oikeuteen.
Lisäksi tekniseen tutkintaan liittyviä tietoja on saatu keskusrikospoliisista.
Jutussa on kuultu myös tapausta tutkineita poliiseita sekä asianosaisia ja heidän lähipiiriään.
Kello oli 2.22, kun tutkija mittasi vainajan ruumiinlämmön: 32,8 astetta. Kuolonkankeutta oli jo havaittavissa, samoin ruumiiseen pikku hiljaa kuolinhetken jälkeen ilmestyviä sinipunaisia lautumia. Vainajan kasvoilta ja käsistä löytyi verta. Mustelmia oli joka puolella kehoa. Tutkija otti vammoista kuvia.
Seuraavaksi keskityttiin olohuoneeseen. Oikealla seinustalla sojotti surullisena joulukuusi, jonka alle oli tuotu lahjoja. Kirjahyllyn ja tv-tason laatikot oli avattu.
Matolla oli verinen ilmastointiteippirulla. Lisää verta löytyi punaisen kulmasohvan edestä lattialta, samoin ilmastointiteippiä ja ruskeaa pakkausteippiä oli kasassa sohvan vieressä.
Viimeiseksi tutkittiin makuuhuone. Sänky oli siististi pedattu, sen päällä lojui vaatteita. Sängyn päässä oli hyllykkö, jonka kori oli vedetty esiin.
Tekninen tutkinta kuvasi tapahtumapaikan ja poistui paikalta. Poliisin esitutkintamateriaalin liitteenä ollut teknisen tutkinnan seloste päättyy tähän.
Vain pieni osa teknisestä näytöstä julki
Ulkopuolisen on mahdotonta tietää, miksi murhapaikan tekninen tutkinta ei tuonut puolustukselle tai syyttäjälle mitään lisäarvoa. Teknisen tutkinnan selosteesta ilmenee, että ainakin jalanjälkiä oli etsitty. Myös ainakin viisi dna-näytettä oli otettu, mutta yksikään niistä ei sisältänyt epäiltyjen dna:ta ja tuonut sitä kautta tietoa siitä, kuka kolmikosta ainakin oli sekaantunut juttuun.
Kuka kuristi Reijon? Kenen kanssa hän kamppaili? Kuka sitoi hänet puolustuskyvyttömäksi teipillä? Jalanjälkien ja dna:n lisäksi rikospaikalta olisi voinut saada talteen kuituja, sormenjälkiä, hiuksia. Esimerkiksi vainajan paidasta tai iholta otettu teippinäyte olisi saattanut kertoa, kuka hänet kuristi tai kuka epäillyistä ei ainakaan häntä kuristanut. Myös vainajan kynsien alta olisi saattanut löytyä jotain. Poliisi ei kerro, otettiinko näitä näytteitä ja miten paljon. Kaikkiaan näytteitä on paikalta taltioitu pitkälti toista sataa, ja poliisi vakuuttaa rikospaikkatutkinnan olleen perusteellista.
Jostain syystä yksikään näyte ei kuitenkaan paljastanut, kuka tai ketkä kolmesta epäillystä osallistui tekoon.
Jälkiviisaus on tietysti helppoa verrattuna teknisen tutkinnan käytännön ongelmiin. Eikä itse asiassa ole täysin tavatonta, ettei tekninen rikospaikkatutkinta auta tutkijoita tapauksen selvittämisessä lainkaan. Osa henkirikoksista on yhä sellaisia, että poliisin on tunnistettava muilla tavoin, kuka valehtelee.
Aikajanaa pystyy selaamaan edestakaisin siihen tarttumalla. Kutakin palikkaa klikkaamalla löytyy lisätietoa, joka ilmestyy aikajanan yläpuolelle.
Pääepäilty kiinni dj-keikalta
Mutta palataan Lapin poliisilaitoksen työhön joulukuussa 2013.
Samalla kun teknisen tutkinnan partio teki omaa työtään Miilutiellä, oli tutkinnanjohdolla omia kiireitä. Reijon järkyttynyt leski oli pystynyt nimeämään jo aiemmin tuntemansa Antin ja Juisen asunnossa olleiksi miehiksi. Kolmatta hän ei tunnistanut.
Poliisi ei kuitenkaan ensimmäisenä tavoittanut ketään kolmikosta, vaan kiinni jäi kuskina toiminut Kinnunen. Hän oli poliisilla ensin epäiltyjen kirjoissa, mutta poliisi ymmärsi pian, ettei Kinnusella ollut roolia Reijon tappamisessa.
Kinnusen kiinniotosta oli silti hyötyä, sillä hän pystyi johdattamaan poliisit Matin perään. Matti oli soittamassa levyjä kuusamolaisessa ravintolassa, kun poliisit tulivat.
Poliisikuulusteluissa Matti kertoi seuraavan tarinan: Hän oli ollut kovassa humalassa ja halunnut ostaa kannabista. Paikalliset uudet tuttavuudet Antti ja Juise olivat kertoneet, mistä sitä saisi. Siksi Matti hyppäsi mukaan Posiolle suuntaavaan autoon.
Miilutien kerrostalolle päästyään Juise ja Antti olivat menneet sisälle ja Matti oli odottanut muiden pyynnöstä kolmannen kerroksen rappukäytävässä. Hän oli seisoskellut käytävässä jonkin aikaa, kunnes toinen sisään menneistä miehistä tempaisi oven auki. ”Osaatko elvyttää?”, kuului miehen kysymys.
Matti meni sisään ja alkoi elvyttää keittiön lattialla makaavaa miestä, Reijoa yhdessä tämän avovaimon Marjan kanssa. Miehessä ei näkynyt vammoja, mutta hänen naamansa oli harmaa. Kun Reijo alkoi haukkoa henkeään kylkiasennossa, Juise, Antti ja Matti lähtivät asunnolta karkuun.
Aikajanaa pystyy selaamaan edestakaisin siihen tarttumalla. Kutakin palikkaa klikkaamalla löytyy lisätietoa, joka ilmestyy aikajanan yläpuolelle.
Tarkoitus oli "hapettaa"
Antti saatiin kiinni seuraavaksi. Poliisi kävi hakemassa hänet kotoaan Kuusamosta yhdeksän päivää Matin kiinnioton jälkeen, siis 29. joulukuuta. Juisen onnistui olla karussa pisimpään: hänet napattiin 9. tammikuuta Kirkkonummelta.
Pian poliisille selvisi, että Antti ja Juise olivat Matin kanssa täysin eri mieltä illan kulusta. Tämä on Antin ja Juisen näkemys: Kaikille oli selvää jo ennalta, että Reijolta oltiin menossa ryöstämään lääkkeitä.
Matti oli otettu mukaan turvamieheksi, koska entisenä vartijana hän osaisi pitää asukkaat, tilanteen niin vaatiessa, kurissa. Matti oli kertonut, että osaisi tehdä lukkoja ja ”hapettaa” isokokoisen Reijon tarvittaessa tajuttomaksi.
Niinpä Mattikin oli koko tapahtuma-ajan asunnossa sisällä. Matin roolina oli pitää Reijoa keittiössä sillä aikaa, kun Antti ja Juise teippasivat Marjan aloilleen olohuoneen sohvalle.
Tämän jälkeen Antti ja Juise menivät keittiöön Matin* (korjaus 27.4., aiemmin Juisen) avuksi. Juisen mukaan Matti piti Reijoa tuolloin kurkusta kiinni ja mies näytti punaiselta. Juise pyysi Mattia löysäämään otteensa ja tajunnan rajamailla häilyvä Reijo saatiin teipattua.
Kun Reijo alkoi riuhtoa käsiään ja sai teipit irtoamaan, Matti kuristi miestä Juisen mukaan toisen kerran. Mies teipattiin uudelleen ja tämä jäi rimpuilemaan. Hetken kuluttua Reijo alkoi korista, hengitys katkeili ja Juise huusi Mattia auttamaan elvytyksessä.
Juise soitti hätäkeskukseen ja kolmikko otti hatkat.
Yllä näkyy henkilögalleria, johon on koottu tietoja tarinan kannalta olennaisimmista henkilöistä. Grafiikkan vasemmasta yläkulmasta klikkaamalla voit ensin valita, haluatko tietoa epäillyistä, uhreista vai todistajista. Sen jälkeen voit valita vasemmasta alakulmasta, kenen tietoja haluat lukea ensin.
Käräjäoikeus: Syytön
Alkoi oikeusprosessi ja sen aikana tapaus alkoi toden teolla muistuttaa Ulvilan tapausta.
Viime vuoden maaliskuussa, 14. päivänä, syyttäjä lähti vaatimaan Rovaniemen käräjäoikeudessa Matille rangaistusta taposta. Anttia ja Juisea epäiltiin vain surman apureiksi. Kaksikko sai syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Oikeudessa kaikki pitivät kiinni kertomuksistaan. Matin mukaan muut vyöryttivät syyt hänen niskoilleen, koska hän oli porukan ulkopuolinen. Lisäksi Juisella ja Antilla oli reilusti aikaa keksiä yhteinen tarina murheellisten minuuttien kulusta .
Syyttäjä nimesi Matin päätekijäksi Juisen ja Antin sekä todistaja Linnakosken* kertomuksiin vedoten. Linnakoski on nuori mies, joka oli vierailulla äitinsä luona Miilutiellä. Äiti asui samassa rapussa kuin Reijo ja Marja, mutta ylemmässä kerroksessa.
Surman aikoihin, eli kello 16 jälkeen, Linnakoski oli lähtenyt käymään kaupassa. Kertomansa mukaan hän ei nähnyt ketään kerrostalon rappukäytävässä, vaikka Matin olisi laskennallisesti pitänyt olla tuolloin kolmannessa kerroksessa.
Käräjäoikeus kallistui asiassa Matin kannalle. Oikeuden mukaan Juisella ja Antilla oli intressi puhua teko Matin päälle, eikä Linnakosken todistajankertomuskaan ollut vedenpitävä.
Käräjäoikeus katsoi, ettei Linnakoski välttämättä huomannut käytävässä seisovaa Mattia kauppaan mennessään tai Matti saattoi olla muiden kanssa hississä matkalla kolmanteen kerrokseen. Tätä tuki oikeuden mukaan se, että kolmikolle kuskina toiminut Kinnunen näki jonkun tulevan ulos kerrostalon ovesta pian sen jälkeen, kun Antti, Juise ja Matti olivat menneet sisään.
Kaupasta palatessaan Linnakoskella ei ollut kunnollista mahdollisuutta havaita Mattia, sillä hissin ikkuna oli niin pieni.
Matin puolustuksen kuvaamassa videossa havainnollistetaan sitä, minkä verran hissin ikkunasta pystyy näkemään porraskäytävään. Video on osa oikeudenkäyntiaineistoa.
Matin tarinaa tuki myös se, että Reijon leski Marja kertoi nähneensä kolmannen miehen asunnossa vasta elvytyksen alkaessa.
Koska oikeus vapautti Matin syytteestä, hylättiin myös Antin ja Juisen syytteet törkeästä kuolemantuottamuksesta. Näin ollen ketään ei tuomittu Reijon tappamisesta.
Hovioikeus: Syyllinen
Hovioikeudessa seurasi ulvilamainen yllätyskäänne. Viime uudenvuodenaattona annetussa tuomiossa Matti tuomittiin taposta yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen. Samassa yhteydessä Juise ja Antti passitettiin vankilaan viideksi vuodeksi törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Hovioikeus katsoi, että Antin ja Juisen kertomukset olivat yhtenevät sekä keskenään että Marjan kertomuksen kanssa. Oikeuden mukaan keittiössä ollut Reijo olisi rientänyt avovaimonsa apuun, kun Juise ja Antti sitoivat ja pahoinpitelivät häntä. Siten Matin täytyi olla asunnossa pitämässä Reijoa aloillaan.
Lisäksi hovioikeus korosti Linnakosken kertomusta. Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus katsoi, että Matin olisi pitänyt seisoa käytävässä silloin, kun Linnakoski lähti käymään kaupassa. Linnakoski oli huomannut Kinnusen ohjaaman auton pihalla, joten kolmikko oli jo sisällä talossa.
Oikeus piti epäuskottavana, että Matti olisi voinut olla esimerkiksi kolmannen kerroksen syvennyksessä niin piilossa, ettei Linnakoski olisi häntä huomannut.
Poliisin kuvaamassa videossa käydään läpi reittiä, jota todistaja Linnakoski kulki matkalla kauppaan. Videolla näkyy kolmannen kerroksen syvennys, jossa Matti saattoi käräjäoikeuden mukaan olla huomaamattomasti, hovioikeuden mukaan ei. Video on osa poliisin esitutkintamateriaalia.
Oikeus myös katsoi, että entisenä vartijana Matilla oli parhaat tiedot siitä, miten uhri tehdään puolustuskyvyttömäksi.
Kaikki haluavat valittaa
Nyt ollaan siis tilanteessa, jossa jutun kolmen epäillyn valituslupahakemukset makaavat korkeimman oikeuden kansliassa Fabianinkadulla, samassa paikassa, minne Ulvila-jutun syyttäjän valituslupahakemuskin tällä viikolla päätyi.
Kuten Ulvila-tapauksessa, myös Posion juttuun on ilmestynyt yllättäviä todisteita vielä hovioikeuskäsittelyn jälkeenkin. Matin valituslupahakemukseen on liitetty poliisin tekemä kuulustelu, jossa Juisen entinen kihlattu Vilma* kertoo ensimmäistä kertaa näkemyksensä tapahtumien kulusta.
Vilma oli aiemmin kieltäytynyt todistamasta entistä puolisoaan vastaan, mutta Matin saatua pitkän vankeusrangaistuksen, Vilman mieli muuttui. Hän kertoi helmikuun alussa, että Juise olisikin vastuussa Reijon kuolemasta.
Vilman mukaan Juise olisi surmapäivänä sanonut hänelle Reijon kuolleen, koska ”minä kuristin sitä vähän liikaa”. Myöhemmin vankilan perhetapaamisessa Juise oli Vilman kertoman mukaan myös sanonut, että kaikki Matin oikeudessa kertoma on totta.
Matin puolustus vaatiikin nyt, että korkein oikeus ottaisi jutun käsittelyynsä tai palauttaisi sen takaisin alempiin oikeusasteisiin.
Myös Juise ja Antti hakevat valituslupaa, Juise hyvin erikoiselta vaikuttavalla perusteella.
Hän pitää vääränä muun muassa sitä, että hovioikeus päätyi tuomitsemaan taposta ja kuolemantuottamuksesta, vaikka se itse piti mahdollisena myös Matin versiota.
Koska tilanne on epäselvä, päätös olisi tullut Juisen mielestä tehdä syytettyjen hyväksi, eli Reijon kuolemasta ei olisi tullut tuomita ketään.
Myös Antin mielestä hovioikeus tuomitsi väärin. Hän ei ole mielestään millään voinut tietää, että Matin käyttämä kuristamisote olisi kohtalokas Reijolle.
Mikä erottaa Ulvilasta?
On täysin mahdollista, että korkein oikeus päätyy antamaan Posion jutussa valitusluvan tuomituille. Tilastollisesti todennäköisempää kuitenkin on, että Rovaniemen hovioikeuden tuomio jää voimaan, sillä valituslupa myönnetään vain alle kymmenesosalle Fabianinkadun kansliaan saapuvista jutuista.
Posion jutussa on monia piirteitä, jotka muistuttavat Ulvilan kuuluisaa henkirikosta. Yksi merkittävä ero kuitenkin on: nimittäin poliisin ja syyttäjän sinnikkyys, joka on ollut Ulvilan murhajutussa omaa luokkaansa.
Ulvilan jutussa lisätutkinta seurasi toistaan. Käytettiin peitetoimintaa ja valheenpaljastuskokeita, kalliita rekonstruktioita rakennettiin toinen toisensa jälkeen, kun edellistä kritisoitiin. Posion tapauksessa hovioikeutta varten jututettiin yksi naapuri. Hän ei nähnyt mitään.
Vaikuttaa siltä, että juuri Ulvilan tapauksen saavuttama julkinen kiinnostus on ollut kannustamassa poliisia ja syyttäjää periksiantamattomuuteen. Lisäksi on aika paljon puolustuksesta kiinni, miten paljon lisäselvityksiä tehdään.
Jukka Lahden murhaan liittyvä materiaali on laajuudeltaan tuhansia sivuja. Posiossa sivuja on noin parisataa. Normaalin henkirikosjutun verran.
**Juttua muokattu 27.4. kello 16:00: Videosta poistettu talon rappukäytävässä ollut nimitaulu sekä tapahtumapaikan oven kuvasta tapahtuma-asunnon numero.
*Juttua täsmennetty 29.4. Juisen valituslupahakemuksen osalta. Juise katsoo, että koska tapahtumien kulusta on esitetty useampi uskottava versio, syyte olisi pitänyt hylätä.