Me suomalaisetkin osallistumme maailman vesipulan pahentamiseen. Vaikka meillä vettä riittää, tuhlaamme köyhien alueiden vesivaroja erilaisten tuontituotteiden välityksellä. Melkein puolet suomalaisten vesijalanjäljestä jää ulkomaille. Tänään on vietetty Maailman vesipäivää.
Suomessa ei kärsitä vesipulasta. Keskimäärin suomalainen kuluttaa vettä 140 litraa vuorokaudessa peseytymiseen, ruuanlaittoon ja WC:n huuhteluun.
Jos ruuan ja muiden tuotteiden viljelyyn ja valmistukseen kulunut piilovesi eli virtuaalivesi otetaan huomioon, suomalaisen päivittäinen vesijalanjälki nousee jo lähes 4000 litraan. Valtaosaosa siitä kuluu maatalouteen.
– Me olemme mukana globaalissa vedenkulutuksessa kulutusvalintojemme kautta. Erilaiset ruoka- ja maataloustuotteet siinä ovat pääroolissa ja myös teollisuustuotteet, sanoo WWF Suomen ohjelmapäällikkö Jussi Nikula.
Tuontituotteet pahentavat vesipulaa
Lähes puolet suomalaisten vesijalanjäljestä jää ulkomaille. Esimerkiksi vesipulasta kärsivään Intiaan, jossa viljellään puuvillaa vaatteidemme raaka-aineeksi ja riisiä ruokapöytäämme.
Erilaisten tuontituotteiden myötä osallistumme veden tuhlaukseen lähes kaikilla vesipulasta kärsivillä alueilla. Kuluttajan keinot vaikuttaa vesipulaan toisella puolella maapalloa ovat rajalliset.
– Yksittäiselle kuluttajalle helpoin asia on kysyä kaupasta, onko varmistettu, että tuote on tuotettu niin, että vesivarat on jaettu tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti ja luonnon kannalta kestävästi.
– Se antaa yrityksille signaalin, että näistä asioista on pidettävä huolta. Jos kauppias ei tänään osaa vastata kysymykseen, huomenna varmasti osaa, kun riittävän moni kysyy, opastaa Nikula.
Liha ja maitotuotteet pahiksia
Eniten vettä kuluttaa siis maataloustuotteiden tuottaminen. Suomalaisten vesijalanjäljessä suurin pahis on lihantuotanto. Sen osuus vesijalanjäljestä on 24 prosenttia.
Myös teollisuustuotteiden ja maitotuotteiden osuus on suuri, 15 prosenttia molempien. Kahvin, teen ja kaakaon osuus on 13 prosenttia ja viljakasvien 8 prosenttia. Sen sijaan kotitalouksien vedenkäytön osuus on vain kolmen prosentin luokkaa.
– Vesijalanjäljen koko on tärkeä siinä mielessä, ettei vettä ole loputtomasti. Yksittäinen tärkein keino vesijalanjäljen pienentämiseksi on eläinperäisten tuotteiden käytön vähentäminen, toteaa Nikula.
Kelvollisen juomaveden puutteesta kärsii maailmassa yli 660 miljoonaa ihmistä.