Mäkihypyn pukusääntöjen kehitys on ollut kekseliäiden huoltajien ja sääntönikkarien kilpajuoksua.
Eikä kilpajuoksu suinkaan päättynyt täksi kaudeksi voimaan tulleisiin sääntöihin, jotka pienensivät pukuja radikaalisti.
- Mäkihypyssä etsitään aina maksimaalista pinta-alaa. Ja aina kun tässä kehityksessä tapahtuu hyppäys eteenpäin, tulee uusi sääntö, jolla sitä yritetään kahlita, Suomen päävalmentaja Pekka Niemelä kertoo.
Nykyisten sääntöjen mukaan puku ei saa mistään kohtaa olla suurempi kuin hyppääjän vartalon ympärysmitta ja kaksi lisäsenttiä, jotka tulevat kankaan paksuudesta.
- Onko se niin, se onkin toinen juttu, Niemelä hymyilee.
Sääntömuutoksen taustalla oli pyrkimys vähentää puvuilla kikkailua ja sääntöjen tulkinnanvaraisuutta. Monet tulkitsivat uudistuksen olleen suunnattu Itävaltaa vastaan, joka on ollut sääntöjenvenytyksen edelläkävijä. Itävallan joukkueessa on myös pukuihin keskittyvä huoltaja.
Mäkiviikon avauksessa Oberstdorfissa Itävallan Andreas Kofler kärysi vatsan kohdalta liian löysästä puvusta. Niemelän mielestä se kertoo kaksi asiaa.
- Sääntöä valvotaan, kun yksi mäkiviikon ennakkosuosikeista hylättiin. Toiseksi se osoittaa sen, että riskirajojen alapuolella pysyttelevät hyppääjät eivät pärjää.
Maksimikokoiseksi
Koflerin käryn jälkeen Itävallan päävalmentaja Alex Pointner sanoi, että pukutarkastus on "aina subjektiivinen". Tämä johtuu siitä, että hyppypuku valmistetaan ilmalennon asentoa varten, jolloin hyppääjän lantio ei ole täysin ojentunut - mutta pukutarkastuksessa seistään aivan eri tavalla.
Tarkastukseen joutuvan hyppääjän ensimmäinen tehtävä on vetää puku niin ylös kuin mahdollista.
Sen jälkeen alkaa mäkihyppääjän kasvu.
- Pitää olla maksimikokoinen, Niemelä sanoo.
Se tarkoittaa pukutarkastuksessa korostetun suoraa ryhtiä, kohotettua rintakehää, kevyesti jännitettyjä käsivarsia, jalkoja ja leveitä selkälihaksia sekä ulospäin pullistettua vatsaa. Keuhkot kannattaa myös vetää täyteen ilmaa, jotta rintakehä olisi mahdollisimman suuri.
- Kyllä tonusta (lihasjännitystä) aina pystyy lisäämään, Niemelä hymyilee.
Pullistelua ja sisäänhengitystä ei tosin kannata aloittaa vasta tarkastuksen aluksi, koska silloin tarkastajat huomaavat sen.
- Pikkaisen pystyy pelaamaan, vaikkei pullistella saisikaan. Jos tarkastuksen aluksi vetää kuuluvasti keuhkot täyteen ilmaa, niin tarkastaja sanoo että otetaanpas rennosti, Ville Larinto kertoi ennen lähtöään mäkiviikolta.
Pukutarkastaja tunnustelee hyppääjän pukua käsikopelolla samaan tapaan kuin turvatarkastusta tekevä lentokenttävirkailija. Jos tarkastaja huomaa epäilyttävän löysän kohdan, hän pyytää hyppääjää riisumaan puvun tarkkaa mittausta varten.
Pitääkö mittausseisomista harjoitella?
- Ilman muuta pitää, ei muille pidä antaa tasoitusta. Tämä on kilpailua, Niemelä sanoo.
Koska pukukangas venyy käytössä, hyppääjien pitää jatkuvasti tarkkailla pukujensa pysymistä oikean kokoisina ja tarvittaessa kaventaa saumoja ompelukoneella. Puvun laillisuus on jokaisen urheilijan omalla vastuulla.