Vapautetut kuolemaantuomitut eivät saa korvauksia – elämässä vuosien painajaismainen aukko

Virheelliset tuomiot ovat saattaneet johtua esimerkiksi valheellisista todistajalausunnoista, oikeudellisista virheistä tai pakotetuista tunnustuksista. Syyttömyyden osoittavat todisteet eivät aina tule ilmi oikeusprosessin aikana.

Parhaat vuodet vietiin

Vapautuneet ovat myös eksyksissä yhteiskunnassa, joka on muuttunut merkittävästi vangitsemisaikana.  Yksi vapautuneista on Damon Thibodeaux, joka oli tuomittu 14-vuotiaan serkkunsa raiskauksesta ja murhasta. Hän vapautui 15 vuoden vankeuden jälkeen vuonna 2012, kun hänet todettiin syyttömäksi tekoon.

– Ei ole mitään mihin palata. Ei ole työtä, identiteettiä, henkilöhistoriaa, eläkettä, terveydenhuoltoa, ei koulutusta – ei mitään kokemusta tämän päivän maailmasta, Thibodeaux jatkaa.

Vapautumisen jälkeenkin tuomio jää omiin tietoihin ja 15 vuoden tauko elämässä tekee sopeutumisen ja esimerkiksi työn saannin hankalaksi.

Järkyttäviä kokenut tuomitaan kuolemaan

Sabrina Butler tuomittiin 18-vuotiaana kuolemaan vauvansa murhasta. Kuolleen vauvan elvytysyrityksissä lapsi sai vammoja, jotka katsottiin perusteeksi tuomiolle murhasta.

Myöhemmin selvisi, että lapsi oli kuollut munuaissairauteen. Butler odotti teloitustaan viisi vuotta kuolemaantuomittujen osastolla, kunnes hänet vapautettiin.

– Vietin 23 tuntia vuorokaudessa sellissä. Kauheinta on kuitenkin se, että teloituspäiväni lähestyi, enkä voinut tehdä asialle mitään.

Butler on toistaiseksi ainoa nainen, joka on vapautettu kuolemaantuomituista Yhdysvalloissa

Vapautuneiden kuolemaantuomittujen tukijärjestöstä Witness to Innocence:stä kerrotaan, että useimmat vapautuneet kärsivät jonkinasteisesta traumaperäisestä stressihäiriöstä.

Kaikki on opeteltava alusta

– Sitä istuu 15 vuotta sellissä ja sopeutuu elämään rajatussa tilassa. Yhtäkkiä kävelet takaisin maailmaan, jossa kaikki on muuttunut 15 vuodessa. Vuonna 1997 ei ollut internetiä, Thibodeaux kertoo.

Vapautuneen Randy Steidlin mukaan 17 vuoden maailmasta eristämisen jälkeen kaikki oli uutta.

– En tiennyt edes, miten auton saa tankattua. En ollut koskaan nähnytkään kännykkää enkä kannettavaa tietokonetta, Steidl kertoo.

Korvausta ei saa aina edes taistelemalla

Vapautuneet ovat useimmiten vuosien vankeutensa vuoksi rahattomia ja vailla työtä sekä sosiaalitukien ulkopuolella. Korvauksia ei tukijärjestön mukaan saa välttämättä edes haastamalla tuomion langettanutta osavaltiota oikeuteen.

– Mielestämme valtio on vastuussa vääristä tuomioista ja kärsitystä vankeusajasta kuolemaantuomittuna. Riippumatta siitä, maksaako osavaltio korvauksia, on valtio vastuussa osavaltioiden toimista, Randy Steidl kertoo.

– Kyse ei ole pelkästään rahasta. Sen lisäksi tarvitaan terveydenhoitoa, mielenterveyspalveluita, sosiaaliturvaa – edes sen verran sen helvetin jälkeen, jonka väärin tuomitut ovat kokeneet.

Vuoden 1973 jälkeen Yhdysvalloissa on syyttömänä vapautettu 146 kuolemaan tuomittua vankia. Viimeisin vanki vapautettiin 9 vuoden vankeuden jälkeen viime viikon keskiviikkona. Kuolemantuomion vastustajat pitävät tapauksia esimerkkeinä siitä, että Yhdysvalloissa viattomien teloittaminen on yhä olemassa oleva riski.