"Vanhempien on itsepintaisesti haettava apua nuorelle"

Eilen 45 minuuttia -ohjelmassa esiintyneet kouluampuja Pekka-Eric Auvisen vanhemmat kertoivat yrittäneensä saada apua pojalleen. Lääkehoito ei tehonnut ja toiveet muusta hoidosta, esimerkiksi terapiasta, torjuttiin vedoten lieviin oireisiin ja hoitojonojen pituuteen.

Lönnqvist myöntää, että tilanne on valitettavan yleinen. Hän kuitenkin painottaa, että nuorella on oikeus saada hoitoa ja tarvittaessa sitä on vaadittava painokkaasti.

- Jos yksi lääkäri ei toimi toiveiden mukaisesti, aina on mahdollisuus toiseen mielipiteeseen. Samoin voi ottaa yhteyttä lääkärin esimieheen. Usein avun saamiseksi riittää se, että toistaa vaatimuksen.

Pelkkä lääkehoito riittää harvoin

Koulusurmaajista keskusteltaessa pohditaan usein sitä, voiko väkivallantekoja hautovan nuoren tunnistaa.

- Silloin kun ahdistus ja masennus ovat voimakkaita, ne kyllä tunnistaa. Toki nuorten kohdalla ongelma voi olla se, että ongelmat näkyvät käyttäytymishäiriöinä tai yleisenä hankaluutena. Kyllä useimmat terveydenhuollon työntekijät normaalin koulutuksensa pohjalta pystyvät huomaamaan ongelmat ja toimimaan tarvittavalla tavalla.

Lönnqvistin mukaan useimmat mielenterveysongelmista kärsivät tarvitsevat muutakin kuin pelkkää lääkehoitoa.

- Hyvä hoito on pohjimmiltaan kaikkien mahdollisten keinojen käyttöä. Esimerkiksi vakavassa masennuksessa tarvitaan kyllä lääkehoitoa. Keskivaikeissa ja lievemmissä tapauksissa apua saadaan keskustelusta, psykoterapiasta ja sosiaalisesta tuesta. Ne auttavat ulos masennuksesta.

"Vanhemmat eivät saa antaa periksi"

Vanhempien mukaan Pekka-Eric kärsi pitkään koulukiusaamisesta, mikä johti lopulta eristäytymiseen. Äiti kertoo poikansa muun muassa kysyneen, miksi hänellä ei ole kavereita.

Miten yksinäinen nuori sitten voisi saada ystäviä?

- Aina missä on kontakteja, siellä on mahdollisuus. Tässä kouluyhteisö ja harrastukset ovat oleellisia kontaktipintoja.

Lönnqvist painottaa, että vanhempien on oltava tiukkoina ja kannettava itsepintaisesti huolta lapsestaan.

- Se on surullinen tilanne, jos vanhemmat luopuvat toivosta ja antavat lapsen paeta yksinäisyyteen pitkäksi aikaa. Vanhemmat eivät saa jättää yksin. Vanhemmuuden ydin on, että hankalakin nuori tarvitsee vanhempaansa.