Hänen piponsa otsassa lukee "Travolta", mutta totuus on, että Suomen mäkihyppyjoukkueen huoltopäällikkö Antero Nuuttila on ennen muuta käsityöläinen.
Hänen työpaikkansa sijaitsee parakkirivistössä Oberstdorfin suurmäen vauhtimäen sivustalla, kahdentoista neliömetrin kokoisessa kopissa, jonne 30000 ihmisen huuto mäkimontusta kuuluu vain kaukaisena huminana.
Nuuttilan työnä on voidella Suomen mäkijoukkueen sukset. Mäkisuksien valmistamiseen kuuluu kolmetoista työvaihetta, ja Nuuttila on aloittanut suksien työstämisen joukkueen hotellissa jo puoli yhdeksältä aamulla, kahdeksan ja puoli tuntia ennen suurmäen karsinnan alkua.
Mäelle saavuttuaan hän tarkistaa lumen lämpötilan eri kohdista vauhtimäkeä varusteenaan palokuntien käyttämä lasermittari, jolla hän näkee lämpötilan Celsius-asteen kymmenyksen tarkkuudella jopa sadan metrin päähän.
Nuuttila hinkkaa suksien pohjia kynsiharjalla, kovalla nylonharjalla, mustalla hevosharjalla, kuituliinalla ja voidepalalla sekä erikoistyökaluilla, jotka on teetetty käsityönä sepänpajassa. Hänen suurin aarteensa on erikoisvalmisteinen kuviokone, jolla suksen pohjaan tehdään pienenpientä kuviointia.
Välineet Dubaissa
Mäkihyppyvoitelun viime vuosien suurimmat uudistukset ovat viime vuosina liittyneet juuri kuviointiin, jonka ideana on hajottaa suksen alla oleva vesi ja vähentää kitkaa. Nuuttilan huoli oli suuri, kun MM-kisojen alla toinen hänen varustelaatikoistaan katosi lentomatkalla Italiasta.
Kun Suomen joukkue lähti kotimaasta kohti MM-Oberstdorfia, ei laatikkoa ja sen sisällä ollutta kuviokonetta ollut vieläkään löytynyt. Kisojen avajaispäivän iltana lajipäällikkö Janne Marvaila sai lopulta tietää, että varustelaatikko oli löytynyt Dubaista. Sieltä se lennätettiin Milanon kautta Helsinkiin ja sieltä vihdoin Müncheniin.
Laatikon ollessa kateissa Nuuttila istui ensimmäisten mäkiharjoituksien ajan kopissaan ja teeskenteli työntekoa. Hän ei halunnut paljastaa huoliaan muiden maiden huoltomiehille, jotta nämä eivät saisi henkistä yliotetta suomalaisista. Huoltomiehet käyttävät kaikki harmaata paitaa, jonka rinnassa lukee "James".
Nuuttila sanoo heidän olevan kuin yhtä perhettä, mutta vain tavallaan, sillä salaisia niksejään he eivät paljasta kilpaijoilleen. Kun Nuuttila on työssään ja kopin ovi on suljettu, koputtaa lajijohtaja Marvailakin oveen ennen kuin uskaltautuu sisään.
Vain yksi kiinnostaa
Kisojen aikana Nuuttila ei näe kopistaan ainuttakaan hyppyä. Kopin lattialla on radiopuhelin, josta hän seuraa päävalmentaja Tommi Nikusen ja kakkosvalmentaja Kari Pätärin keskustelua. Nikunen luettelee radiopuhelimeen hyppääjien nopeuksia hyppyrin keulalla, ja se on ainoa tieto, joka Nuuttilaa kiinnostaa.
- Risto 1,9, Nikusen ääni ilmoittaa lattialta.
Se tarkoittaa sitä, että Risto Jussilaisen nopeus oli 91,9 kilometriä tunnissa. Mutta mitä se tarkoittaa Nuuttilalle, ratkeaa vasta kun lisää kärkihyppääjiä tulee alas. Hyppääjien nopeuksien keskiarvoja seurataan sadasosien tarkkuudella, ja Nuuttila osaa muutaman nopeuden kuultuaan ennustaa hämmästyttävän tarkasti seuraavien nopeudet.
Nuuttila valpastuu, kun Itävallan Andreas Widhölzl tulee keulalle, sillä "Widhölzlillä on aina kovat kyydit". Höllwarth 2,7, radiopuhelimesta kuuluu. Nuuttila kirjoittaa nopeuden listaansa. Seuraavana tulee Janne Ahonen.
- Rane 2,7, Nikunen ilmoittaa.
Ahonen pääsi samaan kuin itävaltalainen, vaikkei Nuuttila koekierroksella vielä käyttänyt kaikkia kikkojaan. Huoltopäällikön silmät loistavat, kun hän ojentaa kirjoittamansa listan. Haha! Miltäs toi nyt näyttää?
(MTV3-STT)